Talvipäivänseisauksen yö

 

Talvipäivänseisaus oli tullut - vuoden pisin yö, jolloin pimeys hallitsi maailmaa. Vanhojen tarujen mukaan juuri tuona yönä Ukko Ylijumala, taivaan ja sään valtijas, kuunteli ihmisten toiveita ja päätti milloin kevään valo saa palata. Mutta Ukko ei ollut yksin: metsänväki, haltijat ja tontut kokoontuivat salaisiin piireihin juhlimaan valon syntymää.

Elina, nuori kyläläinen, oli kuullut lapsesta asti tarinan: jos kulkee metsään talvipäivänseisauksen yönä ja löytää Hiidenkiven, voi nähdä haltijoiden tanssin ja saada Ukolta siunauksen. Elina päätti yrittää ja pukeutui turkkiin, otti mukaansa pienen hopeisen kynttilän ja lähti matkaan tähtien syttyessä taivaalle kuin jääkristallit..

Metsä oli hiljainen, mutta ei tyhjä. Lumi hohti sinertävänä ja kuusten oksilla vilahteli pieneiä hahmpja - metsänhaltijoita, jotka tarkkaililvat kulkijaa. Yhtäkkiä polku avautui aukeaksi ja sen keskellä seisoi jäähän ja sammaleeseen peittynyt vanha kivi. Elinan asettaessaan kynttilää kivelle, maa värähti. Puiden lomasta ilmestyivät olennot: maahiset, vedenhaltijat ja jopa Ilmatar ilman henki, joka kantoi mukanaan kevään tuoksua.

Kiven ympärille syttyi valokehä ja sen keskelle astui hahmo, jonka viitta oli kudottu ukkospilvistä ja silmät hehkuivat kuin salama. Se oli Ukko Ylijumala itse. Hänen äänensä oli kuin jylinä kaukaisessa taivaassa, kun hän kysyi: "Mitä toivot lapsi?"
Elina kumarsi ja sanoi: "Toivon, että valo palaa - ei vain maailmaan, vaan ihmisten sydämiin."

Ukko nosti käden ja taivaalle syttyi kirkas tähti, joka lupasi kevään paluuta. Haltijat tanssivat ja Ilmatar kuiskasi: "Valo syntyy aina uudelleen, kun joku uskoo siihen."

Kun Elina palasi kylään yö oli yhä pitkä, mutta hän kantoi mukanaan liekkiä joka ei sammunut. Ja niin kyläläiset juhlivat valon paluuta tietäen, että pimeys ei koskaan voita kun sydämessä palaa toivo - ja Ukko kuuntelee. 

Lucian valo ja metsän salaisuudet

 

Talvi oli tullut koko maahan. Lumi peitti metsät kuin valkea peitto, ja järvet olivat jäätyneet hopeisiksi peileiksi. Päivä olivat lyhyitä ja yön pimeys tuntui loputtomalta. Ihmiset kulkivat hiljaa, kynttilät tuikkivat ikkunoissa tuomassa lohtua, sillä jokainen kaipasi valoa - lupauksen keväästä.

Kaukana Savon sydämessä eli nuori tyttö nimeltä Lucia. Hänen nimensä tarkoitti valoa ja hänen sydämensä sykki toivolle. Lucia tiesi, että valo ei ollut vain auringossa - se oli myös ihmisten teoissa, ystävällisyydessä ja lämmössä, joka karkottaa kylmän ja pimeän.

Eräänä aamuna, kun pakkanen piirsi kukkia ikkunoihin ja tähdet vielä viipyivät taivaalla, Lucia pukeutui valkeaan mekkoon. Hän asetti päähänsä seppeleen, johon oli kiinnitetty kynttilöitä ja otti mukaansa tarjottimen, jolla oli sahramipullia ja kuumaa juomaa. Hän kulki hiljaa kylän halki ja hänen laulunsa kantautui kuin kevyt tuuli: se lupasi, että pimeys ei kestä ikuisesti.

Mutta tänä vuonna tapahtui jotain erikoista. Kun Lucia astui metsän reunaan, hän kuuli kuusten huminan muuttuvan kuiskaukseksi. Vanhojen uskomusten mukaan metsän henget heräsivät Lucian yönä, sillä valo oli niiden juhla. Yksi henki, vanha kuusenkaltainen haltija, astui esiin ja sanoi: "Valo, jota kannat ei ole vain kynttilöissä. Se on sydämessäsi. Metsä kiittää sinua, sillä jokainen liekki karkottaa varjoja, jotka yrittävät vallata tämän maan."

Lucia hymyili ja jatkoi kulkuaan. Hänen ympärillään pienet metsän olennot - tontut ja haltijat - sytyttivät omia pieniä valojaan, ja metsä näytti siltä kuin tähtitaivas olisi maan päällä.

Kun Lucia nosti katseensa taivaalle, hän näki tähdet kirkkaampina kuin koskaan. Vanhan suomalaisen uskomuksen mukaan jokainen tähti on sielu, joka tuo valoa pimeyteen. Yksi tähti välähti erityisen kirkkaasti, ja Lucia tiesi, että se oli merkki: kevät tulee, vaikka talvi vielä hallitsee.

Kyläläiset avasivat ovensa ja hymyilivät. He tiesivät, että Lucian valo oli enemmän kuin kynttilöiden liekki - se oli lupaus keväästä, lupaus siitä, että jokainen voi tuoda valoa toisen elämään. Lapset juoksivat hänen perässään, ja pian koko kylä kulki kulkueessa, kantaen kynttilöitä ja laulaen valon lauluja.

Ja niin syntyi perinne: joka vuosi, kun talvi on synkimmillään, pukeutuu yksi Lucia valkoiseen ja kantaa valoa pimeyteen. Suomessa tämä hetki on täynnä laulua, kynttilöitä ja lämpöä. Kouluissa valitaan Lucia, joka johtaa kulkuetta, ja kahvipöydät täyttyvät sahramipullista, joiden kultainen väri muistuttaa auringosta. Ihmiset kokoontuvat kirkkoihin ja toreille, ja vaikka ulkona on kylmä ja pimeä, sisällä loistaa valo - Lucian valo, joka kertoo, että kevät tulee aina.

 HYVÄÄ LUCIAN PÄIVÄÄ! 

Joulukuun kansanperinnettä

 

Toisin kuin monissa eurooppalaisissa kielissä, suomessa kuukausien nimet ovat säilyneet niiden omakielisessä asussa. Ainoa nuorempi lainasana löytyy joulukuun nimestä, jonka alkuperänä on muinaisskandinaavinen jól ei nykyruotsin jul. Joulukuun nimi olikin alkujaan "talvikuu". Nimi muuttui vasta 1600-1700-luvuilla, kun joulu nousi kekrin ohi vuoden tärkeimmäksi juhlaksi.

Joulunaika alkaa kuun jälkipuoliskolla ja kestää tammikuun Nuutin päivään asti. Joulu on ollut ilon, valon ja läheisten muistamisen juhla, jonka tavat ovat tuoneet terveyttä, elinvoimaa ja hyvinvointia koko vuodelle. Jouluisin on saunottu, leikitty, syöty hyvin ja muisteltu läheisiä, haltijoita, suvun vainajia ja kotieläimiä.

Joulukuussa ei juuri ennusteltu koko talven säitä. Lähiaikojen säänmuutoksia kuitenkin ennakoitiin, koska ne olivat tärkeitä matkustamisen ja monien arkisten toimien kannalta. Ihmisten kannalta sopivimpana säänä pidettiin kohtuullista suojasäätä. Silloin reki oli kevyt vetää, pirtti helppo lämmittää ja kotieläimet vaivatonta ruokkia.

Sanottiin, että pikkulinnut ennustavat lumipyryä. Jos lintu koputtaa ikkunan takana, pian tulee tuisku. Samaa ennustaa tiaisen tikutus, lintujen parveilu lähellä taloa ja teerien kokoontuminen jäälle. Ennen lumipyryä jäniksen jälkien välissä näkyy ylimääräinen viiru ja suurten järvien jäät pitävät ääntä.

Päreen palaminen räiskyen ja katkeillen sekä leudolla säällä harvakseen putoilevat lumihiutaleet tietävät vuorostaan pakkasia. Pakkasen nopea kiristyminen kuuluu kylmien huoneiden seinien ja metsän puiden paukkumisena. Kiristymisen enteitä ovat myös linnunradan kirkkaus, lumen narina kengän tai reen jalaksen alla sekä kissan hakeutuminen uuninpankolle.

Variksen ja korpin raakunnan sanottiin kertovan suojasään saapumisesta. Sitä enteilee myös, kun kissa laskeutuu alas uunilta ja hevosen tapaa makuulta tallista. Ennen suojaa metsän sanottiin "tummuvan" tai vetäytyvän huurteeseen.

Kirjoittaja: Anssi Alhonen

https://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/joulukuu/

Pikkujoulu, joka karkotti harmaat pilvet

 

Marraskuun harmaus on vallannut kadut.
Taivas roikkuu matalana ja sade piiskaa ikkunoita. Vanhassa puutalossa, keskellä kaupunkia valmisteltiin jotain erityistä: pikkujoulua, joka lupasi valoa ja lämpöä.

Sisällä takkatuli rätisee ja pöydälle on katettu punaisia kynttilöitä, höyryävää glögiä ja pipareita joiden tuoksu täyttää huoneen. Ystävät saapuvat yksi toisensa jälkeen, nauraen ja ravistellen märkiä takkejaan. Ulkona on harmaata, mutta sisällä värit loistavat - punaiset tonttulakit, kultaiset nauhat ja kuusen vihreys.

Kun ilta etenee, joku ehdottaa leikkiä: "Tehdään toiveketju! Jokainen kirjoittaa lapulle yhden toiveen ja ketju ripustetaan kuuseen." Pian kuusi on täynnä pieniä unelmia: "Enemmän naurua", Hyvää terveyttä", "Ystäviä ikuisesti". Ja kuin taikaiskusta, sade taukosi. Pilvet väistyivät, ja ikkunasta näkyi kirkas tähti - kuin joulun lupaus.

Harmaus oli poissa. Ei siksi, että sää muuttui, vaan koska sydämet olivat täynnä valoa. 

 

Mielenterveysviikko

 

Mielenterveysviikkoa vietetään 16.-23.11. ja tämän vuoden teemana on toipumisrauha.

Mielenterveysongelmista toipumiselle ei ole deadlinea. On turha katsoa kalenterista, milloin olisi optimaalinen aika palata töihin tai opintoihin. On turha kysyä lähipiiriltä, kauanko jaksatte katsella selviytymistäni. Toipuminen ei tapahdu niin.

Yhteiskunta asettaa painetta siirtyä nopeasti tuottavaksi kansalaiseksi. Lähipiirissä ei ehkä ymmärretä, kuinka pitkästä prosessista toipumisessa on kyse - ja ettei lopputuloksena ole välttämättä sama ihminen, jonka he joskus tunsivat.

Todellisuudessa toipuminen tapahtuu ajan kanssa, kulkemalla läpi vaikeidenkin kokemusten, menneiden ja tulevien. Sitä ei voi suorittaa. Toipumista on myös opetella elämään sellaisen sairauden kanssa, joka kulkee rinnalla läpi elämän.

Eikä toipuminen ole paluuta entiseen. Toipumisen myötä syntyy usein jotain ihan uutta. ja se on täysin ok. 

Toipumisrauha kuuluu kaikille. Se ei tarkoita passiivisuutta, vaan omien voimavarojen puitteissa toimimimsta. Yhteiskunta ja lähipiiri voivat tukea siinä, ettei kenenkään tarvitse toipua yksin, eikä kenenkään tarvitse olla toipumisen jälkeen valmis.

(https://mtkl.fi/mielenterveysviikko/)

Keinoja, joilla voi vahvistaa mielenterveyttä arjessa:

* Huolehdi perustarpeista: 
- pyri säännölliseen unirytmiin ja riittävään lepoon
- monipuolinen ja tasapainoinen ruokavalio tukee aivojen toimintaa
- jo 30 minuutin reipas kävely voi parantaa mielialaa

* Luo rutiineja ja hallinnan tunnetta:
- päivittäiset rutiinit tuovat ennakoitavuutta ja vähentävät stressiä
- tee pieniä, saavutettavia tavoitteita - onnistumisen tunne vahvistaa itsetuntoa

* Tee asioita, joista nautit:
- varaa aikaa harrastuksille ja luovalle tekemiselle
- luonto ja ulkoilu voivat vähentää ahdistusta ja parantaa mielialaa

* Stressinhallinta:
- harjoittele hengitystekniikoita, mindfulnessia tai meditaatiota
- pidä kiitollisuuspäiväkirjaa

 

Vaikka syksy on harmaa, niin ilo irti ulkoilusta

Syksy tuo mukanaan harmaita päivä, tihkusadetta ja viileneviä ilmoja. Moni saattaa kääriytyä vilttiin ja vetäytyä sisätiloihin, mutta ulkoilu syksyllä voi olla yllättävän virkistävää ja palkitsevaa. Luonto tarjoaa edelleen elämyksiä, vaikka lehdet ovat pudonneet ja aurinko näyttäytyy harvemmin.

Raikas syysilma tekee hyvää keholle ja mielelle. Metsäpolut kutsuvat kulkijaa, ja hiljaisuus antaa tilaa ajatuksille. Vaikka maisema on väritön, siinä on oma rauhoittava kauneutensa. Sateen ropina, tuulen humina ja kosteuden tuoksu herättävät aistit uudella tavalla.

Ulkoilu ei vaadi suuria suunnitelmia. Lyhyt kävelylenkki, pyöräretki tai vaikka hetki puistossa riittää. Tärkeintä on pukeutua sään mukaan ja lähteä liikkeelle. Liikunta ulkona parantaa mielialaa, vähentää stressiä ja tuo energiaa arkeen.

Syksy voi olla myös mahdollisuus löytää uusia tapoja nauttia luonnosta. Retkikahvit termarista, lintujen tarkkailu tai valokuvaus voivat tuoda iloa ja inspiraatiota. Kun hyväksyy syksyn sellaisena kuin se on, voi huomata että harmauden keskellä piilee paljon hyvää.

SYKSYN HARMAUDESSA ON VALO

Vaikka taivas on harmaa ja sade hiljaa soi,
luonto kuiskaa tarinaa, joka mieltä lohduttaa voi.
Lehtien tanssi tuulessa, maa kostea ja hiljainen,
on hetki rauhaa, syksyn syli lempeän viileinen.
Kengät kastuvat polulla, mutta mieli kevenee,
kun hengittää syysilmaa, joka ajatukset selventää.
Ei tarvitse aurinkoa, värejä kirkkaita,
kun sydän löytää kauneuden sävyistä himmeistä ja harmaista.
Retki metsään, puistoon tai rantaan sumuiseen,
on kuin pieni seikkailu maailmaan hiljaiseen.
Ja vaikka sade ropisee, se ei iloa vie,
sillä ulkoilu syksylläkin sydämen hymyn tuo tie.
 

 

Savonlinna kirjallisuus ja Olavinlinna

 

Suomalaisen kirjallisuuden päivää vietettiin torstaina 10.10.
Onko suomalainen kirjallisuus mielestäsi hyvää luettavaa?

Omasta mielestäni kyllä on, vaikka enimmäkseen tuleekin luettua käännöskirjallisuutta.
Joka romaanikirjallisuusgenressä on hyviä suomalaisia kirjailijoita, kannattaa tutustua.

Oletteko muuten huomanneet, jotta Savonlinnaan sijoittuvia kirjoja on kirjoitettu aika paljon?
Mm.
Tuira Malmsted - savonlinnalainen poliisikaksikko Isa Karos ja Niiles Aarnikoski
Jani Repo, Sielunmurhaaja
Eeva Tenhunen, Mustat kalat
Outi Pakkanen, Linna

Ja tietenkään unohtamatta meidän omaa ihanaa Savonlinnalaista dekkaristiamme Anne Hakkaraista (Anne Frost) ja hänen Adina-sarjaansa.

Tästä linkistä pääsee hauskaan lukutekobingoon, saatko bingon?
https://lukemo.fi/lukemo/wp-content/uploads/2019/09/lukutekobingo_vedos3.pdf

 

Käykäähän myös tutustumassa 550 Olavinlinnaa suurnäyttelyyn, näyttely on avoinna 29.10. saakka Nälkälinnanmäellä.
Avoinna: tiistaisin 11-17, keskiviikkoisin 11-20 sekä torstaista sunnuntaihin 11-17.

Näytelystä löytyy jos jonkinmoisia Olavinlinnoja: maalauksia, käsitöitä, avaimenperiä, astioita, kirjoja...

Olavinlinna viettää tänä vuonna 550 juhlavuottaan, jonka kunniaksi näyttelyyn on kerätty kaupunkilaisilta 550 kappaletta Olavinlinna-aiheisia esineitä (itse asiassa esineitä on paljon enemmän kuin tuo 550 kappaletta). 

Suosittelen, aivan ihana kunnianosoitus Olavinlinnalle!

Valtakunnallinen mielenterveysviikko 15.-22.11.2026

OIKEUS PAREMPAAN Kukaan ei nähnyt sitä heti. Ei sitä, kuinka aamuisin herääminen alkoi tuntua yhä raskaammalta. Ei sitä, kuinka viesteihin v...