Mitä tuumaat, mitä syntyy, kun yhdistetään kuivattuja lupiininjuuria, kananmunakennoja, kynttilänjämiä ja pihlajanvesoja sekä sananjalan lehtiä? Kun lisätään vielä sinnikäs kokeilunhalu, kekriperinteen arvostus sekä värkkäämistä rakastavia aikomusenergisiä käsipareja? Syntyikö Toimarilaisten tyhy-päivässä iloa ja valoa kierrätyksen ihmeellisessä hengessä - siitä kertoo tämä juttu.
Toimarin puuverstaasta alkoi kiiriä nakse
Heti sen jälkeen, kun glögit oli juotu ja otettu oma aikomusenergia iloa tuottavalle lokakuun lopun työhyvinvointipäivälle, alkoi Toimarin puuverstaassa tapahtua. Pihlajanvesoista mitattiin ja katkaistiin oman kyynärän mittainen voimasauva, josta tyhyilyn aikana jokainen kokosi oman kekrisoihdun - nykyajan kierrätysmateriaaleista muovatun kitupiikin.
Suomalaisiin kekriperinteisiin on kuulunut nauriiden kovertaminen hiljalleen palaviksi lyhdyiksi, joita kutsuttiin kitupiikeiksi. Toimarin soihtupajassa kyllä tavoittelimme hieman isommalla liekillä roihuavia soihtuja!
Soihtupajassa kädet lupiininjuurimurskeeseen
Soihtupajassa jokainen kieputti kyynäränmittaiseen voimasauvaansa ensin kämmenenleveytensä verran puuvillalankaa, jolla soihtuainekset lopuksi sidottaisiin kiinni. Sitten alettiin koostaa soihtua sananjalan suurelle lehdelle.
Ensin kananmunakennosta leikattu ja steariinissa kostutettu "sytytyssydän", sitten lupiininjuurihakkelusta, seuraavaksi steariinissa kastettu voimasauva. Tämän kaiken päälle lupiininjuurimursketta ja toinen sytytyssydän. Sen jälkeen kääntämään sananjalat kaiken ympäri ja muovaus soihduksi ja puuvillalangalla kiinnisitominen. Lopuksi vielä soihdun kastelu sulassa steariinissa noin puoleen väliin. Hetken kuivaus, uudelleen kostutus ja kuivaus. Valmista tuli - maailman ensimmäiset lupiinisoihdut olivat syntyneet Toimarilaisten osaavissa käsissä!
Saattoipa tässä touhussa saada käsiinsä himppusen myös hyviä metsäbakteereja, sen verran lupiinimurskeessa oli metsämaata.
Komealupiinit perinnemaisemista hyötykäyttöön
Ennen kuin 40:llä innokkaalla soihtupajalaisella oli raaka-aineet soihtujen kokoamiseen, oli aurinkoisena toukokuun talkoopäivänä kaivettu pistolapioilla vanhoihin hakamaisemiin ryöstäytynyttä komealupiinikasvustoa - hikipisarat selkäpiitä pitkin valuen. Onneksi välillä sai napostella talkoolaisille paistettuja muurinpohjalettuja ja hörpätä pannukahvia! Lisäksi voitiin iloita siitä, että hakamaisemiin leviäisivät takaisin metsämansikat ja kissankellot eikä lupiinien myrkyllinen siitepölykään enää pääsisi heikentämään kimalaisten lentokuntoa, muistia ja lisääntymiskykyä ja metsämarjatkin tekisivät parempaa satoa!
Lupiininjuuria tuotiin Toimarin takapihalle kuivumaan muutama jätesäkillinen. Loppukesästä juurista perattiin niissä vielä kiinni ollut multa ja pakattiin odottamaan silppuamista. Oksasilppuri pääsi rallattamaan toden teolla syyskuussa ja ensimmäisten lupiinisoihtujen kokoamis- ja polttotestaukset pääsivät käyntiin. Sananjalkojen suuret lehdet soihdun käärimismateriaalina osoittautuivat parhaimmaksi ja niin oli vuorossa keruureissu sananjalkametsikköön. Pihlajavesaikko sai kyytiä samalla reissulla ja niinpä tuli perattua taimikkoa parempaan kasvukuntoon. Niin ja kananmunakennoista leikattiin noin senttimetrin levyisiä suikaleita, jotka kasteltiin sulassa steariinissa sytytyssydämiksi.
Kuva: kananmunakennojen leikkaus sytytyssydämiksi
Päivän päätteeksi kierrätyspajan metalliselle luurangolle syntyi Toimarin tilateos "lupiineista luumeneita"
Lokakuisen tyhy-päivän soihtupajan päätteeksi pistettiin ulkovaatteet niskaan ja suunnistettiin pihalle sytytysroihujen luo, jokaisella oma kekrisoihtu tassuissa. Luurankopatjan metalliset kierteet vastaanottivat yksi toisensa jälkeen palavan soihdun pideltäväkseen ja saimme paistatella varttitunnin liekkien lämmössä ja hohteessa. Kuka mitäkin miettien, liekkien tanssin tahdissa.
Samalla todistimme, että lupiininjuuretkin voivat tuottaa valoa ja iloa. Myös jokainen kierrätetty kynttilänjämä, jokainen kierrätetty kananmunakenno ja jokainen perattu pihlajanvesa voi muuttua käsissämme osaksi tämän hetken hyvääoloa.
Loppusanat
Mutta miksi ihmeellä "lupiineista luumeneita"? Luumen on SI-järjestelmän mukainen valovirran yksikkö, joka kuvaa kuinka paljon näkyvää valoa valonlähde säteilee eli tuottaa kokonaisuudessaan. Me Toimarilaiset synnytimme siis komealupiinin kuivatuista juurista valoa, jonka määrä voisi olla 18 800 luumenia. Tässä laskukaavassa on arvioitu, että yksi kekrisoihtu tuotti yhden 40 W:n hehkulampun verran valoa.
Niin ja kekrisoihtujen teon ansiosta vanhassa upeassa hakamaisemassa väheni kertahoitolla uusien vuosittain syntyvien lupiinien kasvumäärä peräti 480 000:lla. Tässä laskussa on hyödynnettu tietoa, että yksi lupiininjuurakko tuottaa vuosittain siemeniä keskimäärin 4 000 ja yhteen soihtuun käytettiin noin 3 lupiininjuurta.
Jippii - jokaisessa pienessä teossa on paljon taikaa ja kiertotaloudessa varsinkin!
Koosteen Toimarin Juurekas tyhy-päivässä tehdyistä lupiininjuurisoihduista alkuvalmisteluineen kirjoitti Mirja Nylander.
