Kiertotalouden taikaa - Toimarin kekrisoihdut kuivatuista lupiininjuurista

Mitä tuumaat, mitä syntyy, kun yhdistetään kuivattuja lupiininjuuria, kananmunakennoja, kynttilänjämiä ja pihlajanvesoja sekä sananjalan lehtiä? Kun lisätään vielä sinnikäs kokeilunhalu, kekriperinteen arvostus sekä värkkäämistä rakastavia aikomusenergisiä käsipareja? Syntyikö Toimarilaisten tyhy-päivässä iloa ja valoa kierrätyksen ihmeellisessä hengessä - siitä kertoo tämä juttu.

Toimarin puuverstaasta alkoi kiiriä nakse

Heti sen jälkeen, kun glögit oli juotu ja otettu oma aikomusenergia iloa tuottavalle lokakuun lopun työhyvinvointipäivälle, alkoi Toimarin puuverstaassa tapahtua. Pihlajanvesoista mitattiin ja katkaistiin oman kyynärän mittainen voimasauva, josta tyhyilyn aikana jokainen kokosi oman kekrisoihdun - nykyajan kierrätysmateriaaleista muovatun kitupiikin.

Suomalaisiin kekriperinteisiin on kuulunut nauriiden kovertaminen hiljalleen palaviksi lyhdyiksi, joita kutsuttiin kitupiikeiksi. Toimarin soihtupajassa kyllä tavoittelimme hieman isommalla liekillä roihuavia soihtuja!

Soihtupajassa kädet lupiininjuurimurskeeseen

Soihtupajassa jokainen kieputti kyynäränmittaiseen voimasauvaansa ensin kämmenenleveytensä verran puuvillalankaa, jolla soihtuainekset lopuksi sidottaisiin kiinni. Sitten alettiin koostaa soihtua sananjalan suurelle lehdelle.

Ensin kananmunakennosta leikattu ja steariinissa kostutettu "sytytyssydän", sitten lupiininjuurihakkelusta, seuraavaksi steariinissa kastettu voimasauva. Tämän kaiken päälle lupiininjuurimursketta ja toinen sytytyssydän. Sen jälkeen kääntämään sananjalat kaiken ympäri ja muovaus soihduksi ja puuvillalangalla kiinnisitominen. Lopuksi vielä soihdun kastelu sulassa steariinissa noin puoleen väliin. Hetken kuivaus, uudelleen kostutus ja kuivaus. Valmista tuli - maailman ensimmäiset lupiinisoihdut olivat syntyneet Toimarilaisten osaavissa käsissä!

Saattoipa tässä touhussa saada käsiinsä himppusen myös hyviä metsäbakteereja, sen verran lupiinimurskeessa oli metsämaata.

Kuva: kuivatuista lupiininjuurista kootut Toimarin kekrisoihdut

Komealupiinit perinnemaisemista hyötykäyttöön

Ennen kuin 40:llä innokkaalla soihtupajalaisella oli raaka-aineet soihtujen kokoamiseen, oli aurinkoisena toukokuun talkoopäivänä kaivettu pistolapioilla vanhoihin hakamaisemiin ryöstäytynyttä komealupiinikasvustoa - hikipisarat selkäpiitä pitkin valuen. Onneksi välillä sai napostella talkoolaisille paistettuja muurinpohjalettuja ja hörpätä pannukahvia! Lisäksi voitiin iloita siitä, että hakamaisemiin leviäisivät takaisin metsämansikat ja kissankellot eikä lupiinien myrkyllinen siitepölykään enää pääsisi heikentämään kimalaisten lentokuntoa, muistia ja lisääntymiskykyä ja metsämarjatkin tekisivät parempaa satoa!

Lupiininjuuria tuotiin Toimarin takapihalle kuivumaan muutama jätesäkillinen. Loppukesästä juurista perattiin niissä vielä kiinni ollut multa ja pakattiin odottamaan silppuamista. Oksasilppuri pääsi rallattamaan toden teolla syyskuussa ja ensimmäisten lupiinisoihtujen kokoamis- ja polttotestaukset pääsivät käyntiin. Sananjalkojen suuret lehdet soihdun käärimismateriaalina osoittautuivat parhaimmaksi ja niin oli vuorossa keruureissu sananjalkametsikköön. Pihlajavesaikko sai kyytiä samalla reissulla ja niinpä tuli perattua taimikkoa parempaan kasvukuntoon. Niin ja kananmunakennoista leikattiin noin senttimetrin levyisiä suikaleita, jotka kasteltiin sulassa steariinissa sytytyssydämiksi.

Kuva: kananmunakennojen leikkaus sytytyssydämiksi

Päivän päätteeksi kierrätyspajan metalliselle luurangolle syntyi Toimarin tilateos "lupiineista luumeneita"

Lokakuisen tyhy-päivän soihtupajan päätteeksi pistettiin ulkovaatteet niskaan ja suunnistettiin pihalle sytytysroihujen luo, jokaisella oma kekrisoihtu tassuissa. Luurankopatjan metalliset kierteet vastaanottivat yksi toisensa jälkeen palavan soihdun pideltäväkseen ja saimme paistatella varttitunnin liekkien lämmössä ja hohteessa. Kuka mitäkin miettien, liekkien tanssin tahdissa.

Samalla todistimme, että lupiininjuuretkin voivat tuottaa valoa ja iloa. Myös jokainen kierrätetty kynttilänjämä, jokainen kierrätetty kananmunakenno ja jokainen perattu pihlajanvesa voi muuttua käsissämme osaksi tämän hetken hyvääoloa.

Loppusanat

Mutta miksi ihmeellä "lupiineista luumeneita"? Luumen on SI-järjestelmän mukainen valovirran yksikkö, joka kuvaa kuinka paljon näkyvää valoa valonlähde säteilee eli tuottaa kokonaisuudessaan. Me Toimarilaiset synnytimme siis komealupiinin kuivatuista juurista valoa, jonka määrä voisi olla 18 800 luumenia. Tässä laskukaavassa on arvioitu, että yksi kekrisoihtu tuotti yhden 40 W:n hehkulampun verran valoa.

Niin ja kekrisoihtujen teon ansiosta vanhassa upeassa hakamaisemassa väheni kertahoitolla uusien vuosittain syntyvien lupiinien kasvumäärä peräti 480 000:lla. Tässä laskussa on hyödynnettu tietoa, että yksi lupiininjuurakko tuottaa vuosittain siemeniä keskimäärin 4 000 ja yhteen soihtuun käytettiin noin 3 lupiininjuurta.

Jippii - jokaisessa pienessä teossa on paljon taikaa ja kiertotaloudessa varsinkin!

Koosteen Toimarin Juurekas tyhy-päivässä tehdyistä lupiininjuurisoihduista alkuvalmisteluineen kirjoitti Mirja Nylander.



Tunteita saa tuntea ja näyttää - se on jopa suotavaa

Tunteet ovat inhimillinen voimavara, joka ohjaa meitä läpi elämän. Tunnetaitojen kehittäminen on avain itsen ja muiden ymmärtämiseen. Missä iässä tahansa on mahdollista oppia lisää omista ja toisten tunteista: tunnistamaan ja nimeämään niitä, säätelemään omia tunnereaktioitaan ja pohtimaan tunteiden taustalla vaikuttavia tekijöitä.

"Kaikilla ihmisillä on tunteita. Myös heillä, jotka eivät näytä tunteitaan. Moni kokee, että aikuisten maailma on niin korrektia, että yritetään jopa esittää, ettei tunteita olisi. Tästä syystä moni jopa häpeää tunteitaan; sitä, että tuntee niin paljon ja voimakkaasti. Yritämme esittää niin kovasti korrektia ja aikuista, että emme kehity lainkaan tunnetaidoissa. Lapsena meille on ehkä sanottu, että pitää olla "kiltti" tai "pitää käyttäytyä hyvin" tai "mene omaan huoneeseesi rauhoittumaan", millä on yritetty sanoa, että tunteita ei saa näyttää julkisesti - varsinkaan niitä hankalia tunteita."
(Sanna Wikström, FM, Hidasta elämää -sivuston perustaja, hyvinvointiluennoitsija ja -kirjailija sekä mindfulness-ohjaaja).

Tunneälykkyys, eli kyky tunnistaa, ymmärtää ja hallita omia sekä toisten tunteita, on taito, joka vaikuttaa merkittävästi sosiaalisiin suhteisiimme ja omaan sisäiseen hyvinvointiimme. Tunnetaidot eivät ole synnynnäisiä, vaan niitä voi harjoitella ja kehittää koko elämän ajan.

Ensimmäinen askel tunnetaidoissa on omien tunteiden tunnistaminen. Itsetuntemus antaa meille mahdollisuuden ymmärtää, miksi reagoimme tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla. On tärkeää olla rohkea tutkimaan omia tunteitaan ja hyväksyä ne sellaisina kuin ne ovat.

Tunnetaitojen kehittäminen edellyttää myös taitoa ilmaista tunteitaan rakentavalla tavalla. Itse tunne, vaikka se pelottaisikin, ei ole vaarallinen. Se miten tunteen pohjalta reagoi ja toimii, on olennaista. Myös tästä syystä tunnetaitojen harjoittelu on tärkeää. Silloin oppii, ei hallitsemaan (piilottamaan) tunteitaan, vaan toimimaan rakentavalla tavalla haastavia tunteita kohdatessa. Tunne kertoo aina ihmisestä itsestään, ei toisesta. Mitä oman tunteen taustalla on?

 "Esimerkiksi viha on tavallinen suojatunne silloin, kun ihminen tulee loukatuksi jossain tärkeässä ihmissuhteessa tai asiassa. Viha suojaa silloin ihmistä särkymisen kokemukselta. Kaiken raivon alla voi olla kaipuu yhteyteen toisten kanssa. Viha nousee yleensä silloin, kun olemme heikoimmillamme. Taustalla voi olla pelko yksin jäämisestä ja siitä, ettei tule kuulluksi. Vihakaan ei ole vaarallinen tunne - sitä saa tuntea. Loukata ja satuttaa ei saa. Omat aggression tunteet on hyvä tunnistaa ja hyväksyä. Kun tunnistaa syyt, tunteen voi ottaa oikeaan, hyvään käyttöön. OIkein käytettynä viha on hyödyllistä."
(Psykoterapeutti Heli Pruuki, Tehy 2/2022)

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on tärkeää muistaa, että oman hankalan tunteen sanoittaminen ei ole valittamista. Joskus voi olla myös vaikeaa sanoittaa omaa tunnettaan toiselle. Taustalla voi olla pelko toisen reagoinnista jopa suuttumisesta tai hylkäämisestä. Mutta paljon pahempaa on muuttua itse näkymättömäksi ja antaa tunteen syödä omaa sisintä. Kun sanoittaa hankalaa tunnetta tai kokemusta toiselle, on hyvä muistaa muutama asia:

- kuvaile vain omaa tunnetta, älä spekuloi toisen ihmisen näkökulmaa
- et ole vastuussa toisen reaktiosta - sinä kestät sen kyllä
- sinun kokemuksesi on totta ja sinulla on oikeus omaan kokemukseesi
- puhuminen ja toisen reaktion vastaanottaminen helpottuu ajan kanssa

Ja loppuun muutama vinkki tunnetaitojen harjoitteluun;
1) hyväksy tunne sellaisenaan
2) anna tunteen olla - älä yritä tehdä sille mitään äläkä yritä funtsia sitä puhki
3) hengittele tunteen kanssa (vaikka se olisi kipeäkin)
4) anna tunteen mennä ajallaan
(Sanna Wikström, FM, Hidasta elämää -sivuston perustaja, hyvintointiluennoitsija ja -kirjailija sekä mindfulness-ohjaaja)

Lue lisää aiheesta:
https://hidastaelamaa.fi/?s=tunnetaidot&post-types=post%2Cpage

Verkkolähteet:
https://www.tehylehti.fi/fi/hyvinvointi/viha-joskus-hyvasta-aggressio-paljastaa-toiveemme-ja-tarpeemme
https://hidastaelamaa.fi/2023/06/tunnetaidoissa-on-yksi-yleinen-kompastuskivi-johon-moni-aikainen-sortuu-oletko-yksi-heista/

Kota-toiminta Gunnar

 

Nimi:
Gunnar Blomerus.

Työnkuva:
Kota-toiminnan ohjaaja.

Koulutus, joka tähän ammattiin vaaditaan:
Olen ammatiltani lähihoitaja sekä sosionomi.

Kuinka kauan olet ollut täällä töissä:
Olen aloittanut työt Kota-toiminnassa heinäkuussa 2023.

Työssäni parasta on...
Parasta työssäni on asiakkaat, sekä työtiimini.
Työryhmän huumorintaju on se, joka auttaa jaksamaan henkisesti raskaan työn.

Toteemieläimeni:
Ei ole, enkä usko moiseen hömpötykseen.

Paras luonteenpiirteeni:
Huumorintaju.

Mitä viimeksi kierrätit:
En muista.

Mottoni:
Kohtele muita, niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan.

Käsi kädessä: Päihde- ja mielenterveystyö

 

Ehkäisevän päihdetyön viikkoa vietetään 6. - 12. marraskuuta.
Viikon teemana on -  Käsi kädessä: Päihde- ja mielenterveystyö.

Ennen viimeistä opiskelurutistusta opinnäytetyön parissa, vietin viimeisen harjoitteluni päihdetyössä Päihdepäiväkeskus Muikussa. Olen aina arvostanut työssä kuin työssä ammattilaisten verkostoitumista ja omaksunut omassa elämässäni tavan nähdä ihminen kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Usein se, mitä näemme ihmisestä ulospäin on oire jostain syvemmällä olevasta haasteesta.
Puhuttaessa päihde- ja mielenterveystyöstä käsittelemme laajoja kokonaisuuksia ihmisen elämässä. Tällöin useamman ammattilaisen näkemykset, yhteistyö ja tuki on enemmän kuin tervetullutta. Ammattilaisten hyvät verkostot auttavat myös asiakasta oikeiden palveluiden löytämiseen ja antavat parhaimmassa tapauksessa toivoa siitä, että ongelmiin on saatavissa apua.

Monella meistä on kokemusta mielenterveys- ja päihdeongelmista joko työn kautta tai henkilökohtaisessa elämässä. Päihteiden ongelmakäyttö ja mielenterveyden haasteet kulkevat usein käsi kädessä ja ruokkivat toinen toisiaan. Näin ollen päihde- ja mielenterveystyötäkin on syytä tehdä lähekkäin. 

Harjoitteluni aikana pohdin monesti sitä, mitkä tekijät suojaavat ihmistä päihteiden ongelmakäytöltä. Mielenterveyden suojaamiseenkin löytyy omat tekijänsä, mutta ihan kaikkeen emme pysty itse vaikuttamaan. Päihdetyön näkökulmasta pohdin, miten saada ihminen kiinnittymään takaisin arkeen ja löytämään toivoa ja iloa päihteettömyydestä, vaikka kohtaammekin elämässä kriisejä. 

Päihdepäiväkeskus Muikun kaltaisten hankkeiden onnistuminen ja asiakkaiden löytäminen matalan kynnyksen palveluiden pariin ilahduttavat suuresti. Toivon todella, että tulevaisuudessa meillä on joka kaupungissa (ja kylässä) Muikun kaltaisia vertaistukipaikkoja, ja samanlaisia osaavia ja työlleen omistautuneita ammattilaisia, keitä sain tavata harjoitteluni aikana.

Kirjoittaja: Riina Oranen, sosionomiopiskelija 


 

Mindfulness

  YMPÄRISTÖN TARKKAILEMINEN Kiinnitä huomiota ympäristöösi ja tarkkaile, missä olet. Havainnoi ympäristöäsi neutraalisti. Aseta ikään kuin a...