Kaukana Savon sydämessä eli nuori tyttö nimeltä Lucia. Hänen nimensä tarkoitti valoa ja hänen sydämensä sykki toivolle. Lucia tiesi, että valo ei ollut vain auringossa - se oli myös ihmisten teoissa, ystävällisyydessä ja lämmössä, joka karkottaa kylmän ja pimeän.
Eräänä aamuna, kun pakkanen piirsi kukkia ikkunoihin ja tähdet vielä viipyivät taivaalla, Lucia pukeutui valkeaan mekkoon. Hän asetti päähänsä seppeleen, johon oli kiinnitetty kynttilöitä ja otti mukaansa tarjottimen, jolla oli sahramipullia ja kuumaa juomaa. Hän kulki hiljaa kylän halki ja hänen laulunsa kantautui kuin kevyt tuuli: se lupasi, että pimeys ei kestä ikuisesti.
Mutta tänä vuonna tapahtui jotain erikoista. Kun Lucia astui metsän reunaan, hän kuuli kuusten huminan muuttuvan kuiskaukseksi. Vanhojen uskomusten mukaan metsän henget heräsivät Lucian yönä, sillä valo oli niiden juhla. Yksi henki, vanha kuusenkaltainen haltija, astui esiin ja sanoi: "Valo, jota kannat ei ole vain kynttilöissä. Se on sydämessäsi. Metsä kiittää sinua, sillä jokainen liekki karkottaa varjoja, jotka yrittävät vallata tämän maan."
Lucia hymyili ja jatkoi kulkuaan. Hänen ympärillään pienet metsän olennot - tontut ja haltijat - sytyttivät omia pieniä valojaan, ja metsä näytti siltä kuin tähtitaivas olisi maan päällä.
Kun Lucia nosti katseensa taivaalle, hän näki tähdet kirkkaampina kuin koskaan. Vanhan suomalaisen uskomuksen mukaan jokainen tähti on sielu, joka tuo valoa pimeyteen. Yksi tähti välähti erityisen kirkkaasti, ja Lucia tiesi, että se oli merkki: kevät tulee, vaikka talvi vielä hallitsee.
Kyläläiset avasivat ovensa ja hymyilivät. He tiesivät, että Lucian valo oli enemmän kuin kynttilöiden liekki - se oli lupaus keväästä, lupaus siitä, että jokainen voi tuoda valoa toisen elämään. Lapset juoksivat hänen perässään, ja pian koko kylä kulki kulkueessa, kantaen kynttilöitä ja laulaen valon lauluja.
Ja niin syntyi perinne: joka vuosi, kun talvi on synkimmillään, pukeutuu yksi Lucia valkoiseen ja kantaa valoa pimeyteen. Suomessa tämä hetki on täynnä laulua, kynttilöitä ja lämpöä. Kouluissa valitaan Lucia, joka johtaa kulkuetta, ja kahvipöydät täyttyvät sahramipullista, joiden kultainen väri muistuttaa auringosta. Ihmiset kokoontuvat kirkkoihin ja toreille, ja vaikka ulkona on kylmä ja pimeä, sisällä loistaa valo - Lucian valo, joka kertoo, että kevät tulee aina.
HYVÄÄ LUCIAN PÄIVÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti