Taivas roikkuu matalana ja sade piiskaa ikkunoita. Vanhassa puutalossa, keskellä kaupunkia valmisteltiin jotain erityistä: pikkujoulua, joka lupasi valoa ja lämpöä.
Sisällä takkatuli rätisee ja pöydälle on katettu punaisia kynttilöitä, höyryävää glögiä ja pipareita joiden tuoksu täyttää huoneen. Ystävät saapuvat yksi toisensa jälkeen, nauraen ja ravistellen märkiä takkejaan. Ulkona on harmaata, mutta sisällä värit loistavat - punaiset tonttulakit, kultaiset nauhat ja kuusen vihreys.
Kun ilta etenee, joku ehdottaa leikkiä: "Tehdään toiveketju! Jokainen kirjoittaa lapulle yhden toiveen ja ketju ripustetaan kuuseen." Pian kuusi on täynnä pieniä unelmia: "Enemmän naurua", Hyvää terveyttä", "Ystäviä ikuisesti". Ja kuin taikaiskusta, sade taukosi. Pilvet väistyivät, ja ikkunasta näkyi kirkas tähti - kuin joulun lupaus.
Harmaus oli poissa. Ei siksi, että sää muuttui, vaan koska sydämet olivat täynnä valoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti