Joulunaika alkaa kuun jälkipuoliskolla ja kestää tammikuun Nuutin päivään asti. Joulu on ollut ilon, valon ja läheisten muistamisen juhla, jonka tavat ovat tuoneet terveyttä, elinvoimaa ja hyvinvointia koko vuodelle. Jouluisin on saunottu, leikitty, syöty hyvin ja muisteltu läheisiä, haltijoita, suvun vainajia ja kotieläimiä.
Joulukuussa ei juuri ennusteltu koko talven säitä. Lähiaikojen säänmuutoksia kuitenkin ennakoitiin, koska ne olivat tärkeitä matkustamisen ja monien arkisten toimien kannalta. Ihmisten kannalta sopivimpana säänä pidettiin kohtuullista suojasäätä. Silloin reki oli kevyt vetää, pirtti helppo lämmittää ja kotieläimet vaivatonta ruokkia.
Sanottiin, että pikkulinnut ennustavat lumipyryä. Jos lintu koputtaa ikkunan takana, pian tulee tuisku. Samaa ennustaa tiaisen tikutus, lintujen parveilu lähellä taloa ja teerien kokoontuminen jäälle. Ennen lumipyryä jäniksen jälkien välissä näkyy ylimääräinen viiru ja suurten järvien jäät pitävät ääntä.
Päreen palaminen räiskyen ja katkeillen sekä leudolla säällä harvakseen putoilevat lumihiutaleet tietävät vuorostaan pakkasia. Pakkasen nopea kiristyminen kuuluu kylmien huoneiden seinien ja metsän puiden paukkumisena. Kiristymisen enteitä ovat myös linnunradan kirkkaus, lumen narina kengän tai reen jalaksen alla sekä kissan hakeutuminen uuninpankolle.
Variksen ja korpin raakunnan sanottiin kertovan suojasään saapumisesta. Sitä enteilee myös, kun kissa laskeutuu alas uunilta ja hevosen tapaa makuulta tallista. Ennen suojaa metsän sanottiin "tummuvan" tai vetäytyvän huurteeseen.
Kirjoittaja: Anssi Alhonen
https://www.taivaannaula.org/perinne/kansanperinteen-pyhat/joulukuu/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti