Luonto herää maaliskuussa hitaasti, mutta määrätietoisesti. Lintujen laulussa kuuluu erilainen sävy kuin kuukautta aiemmin. Tiaiset ja mustarastaat alkavat esittää keväisiä laulujaan ja aurinkoisina päivinä oksilla voi nähdä ensimmäistä levotonta liikehdintää. Maaliskuun valo on kirkasta, melkein terävää ja se paljastaa talven jäljet yhtä armottomasti kuin se lupaa kevään tuloa. Lumikinosten pinta alkaa väistyä, paljastaen altaan tumman maan.
Maaliskuu on täynnä vastakohtia. Yhtenä päivänä sade rummuttaa ikkunoihin ja tuuli heittelee viimeisiä lumikiteitä kuin muistuttaakseen talven vallasta, mutta jo seuraavana päivänä aurinko nostaa lämpötilan yllättävän korkealle. Silloin kadut täyttyvät sulavan lumen tuoksusta - siitä tunteesta, että pitkään piilossa ollut maa vihdoin hengittää. Päivä päivältä lumi pakenee varjoista ja ensimmäiset mustat läikät pelloilla ovat kuin kevään varovaisia jalanjälkiä.
Maaliskuu näkyy ihmisissäkin. Talven raskaus alkaa väistyä, vaikka kylmyys ja liukkaus vielä pitävät pintansa. Valo herättää ihmiset uudella tavalla: aamu ei enää ala pimeydessä ja iltapäivän aurinko viipyy jo pitkälle iltaan. Tämä pieni muutos tuntuu suurelta - kuin maailma olisi avannut oven, josta kevät kurkistaa sisään. Ihmiset viihtyvät huomaamattaan ulkona heiman pidempään, juttelevat toisten kanssa tavallista pirteämmin ja pysähtyvät katselemaan räystäiltä tippuvaa vettä, joka on yksi varhaisimmista kevään merkeistä.
Kouluissa ja työpaikoilla maaliskuu on odotuksen kuukausi. Arki kulkee tasaisesti, mutta mieli alkaa jo suunnata tulevaan. Kevät tuo mukanaan energiaa ja uusia ajatuksia, mutta maaliskuun tehtävä on valmistaa siihen - ei kiirehtien, vaan hiljaa ja varmoin askelin. Usein juuri maaliskuussa huomaa, miten paljon valo vaikuttaa mielilalaan: päivät tuntuvat pidemmiltä ja uuden jakson alku häämöttää aivan nurkan takana.
Luonnossa sulamisen ja heräämisen rinnalla maaliskuu on myös äänten aikaa. Jäät paukahtelevat rannoilla ja taipuvat päivän lämmössä, purot alkavat virrata ja metsissä kuuluu sulavan lumen pehmeää rahinaa. Vaikka maisema on vielä paljas ja karu, siinä on liikettä joka on täysin erilaista kuin syksyn viileyteen valmistautuva hiljaisuus. maaliskuu ei vetäydy talviunille - se valmistautuu kasvamiseen.
Maaliskuun loppupuolella kevät on jo selvästi niskan päällä. Aurinko tuntuu jo ihan oikealta lämmöltä, ei vain valolta ja tuuli on pehmeämpi. Vaikka lumisade voi vielä yllättää, lumi ei enää pysy maassa pitkään. Maasta nousevat ensimmäiset pikkuruiset merkit: paljastuva sammal, kosteiden ojanpientareiden vihertävät sävyt ja varovaiset silmut pensaiden oksissa. Maaliskuu ikään kuin kuiskaa: pian, pian alkaa uusi vuodenaika, mutta juuri nyt on hetki nauttia siitä kun luonto venyttelee pitkän talven jäljiltä.
Maaliskuu on ennen kaikkea toivon kuukausi. Se ei lupaa valmista kevättä, mutta se antaa lupauksen, joka riittää kannattelemaan. Se on liikkeelle lähtemisen aikaa - henkisesti ja luonnon tasolla. Maaliskuu näyttää, että muutos ei näyt hetkessä mutta se on väistämätöntä kun sitä kohti kulkee päivä kerrallaan.
