Tarina Mikael Agricolasta ja suomen kielen syntymästä

 

Huhtikuinen aamu oli kirkas, mutta viileä. Aurinko nousi hitaasti, aivan kuin sekin olisi halunnut antaa maailmalle aikaa herätä. Pienen huoneen ikkunasta valo osui puiseen pöytään, jonka äärellä istui mies syvissä ajatuksissa. Hänen nimensä oli Mikael Agricola.

Pöydällä oli pergamentteja, mustepullo ja sulkakynä jotka kertoivat pitkästä työstä ja lukemattomista öistä. Agricola kastoi kynän musteeseen ja pysähtyi hetkeksi. Hän mietti sanoja - ei vain niitä jotka olivat edessä, vaan niitä joita ei vielä ollut olemassa.

Suomen kieli eli tuohon aikaan vahvasti ihmisten arjessa. Se eli tarinoissa, rukouksissa, pelloilla ja tuvissa. Mutta se ei vielä elänyt kirjoissa. Agricola oli nähnyt kuinka ihmiset kuuntelivat kirkossa sanoja, joita he eivät täysin ymmärtäneet. Hän tiesi, että kielellä oli merkitys - ja että jokaisella ihmisellä oli oikeus kuulla ja lukea omaa kieltään.

Niin Agricola alkoi tehdä jotakin uutta ja rohkeaa. Hän muovasi suomea sanoiksi paperille. Hän kuunteli eri murteita, taivutti, kokeili ja erehtyi. Kaikelle ei ollut vielä sanoja, joten hän loi niitä. Jotkut jäivät elämään, toiset katosivat ajan mukana, mutta kaikki olivat askelia eteenpäin.

Ulkona kevät eteni - lumi suli, purot solisivat ja maailma tuntui avartuvan. Samalla suomen kieli otti ensimmäisiä askeleitaan kirjoitettuna kielenä. Kun Agricola lopulta julkaisi suomenkielisen aapisen ja myöhemmin Uuden testamentin, sanat eivät olleet enää vain ääniä ilmassa - ne olivat jääneet paikoilleen, luettavaksi yhä uudelleen.

Agricola ei ehkä tiennyt, kuinka pitkälle hänen työnsä kantaisi. Hän ei voinut nähdä koulujen luokkahuoneita, sanomalehtiä, runoja tai viestejä joita ihmiset kirjoittaisivat vuosisatojen päästä suomeksi. Mutta hän uskoi siihen, että kieli on enemmän kuin välline: se on identiteetti, yhteys ja koti.

Ja niin huhtikuun yhdeksäntenä, Mikael Agricolan päivänä, suomen kieltä juhlistetaan. Juhlistetaan sanoja, joita puhumme arkisesti ja ehkä huomaamattamme. Juhlistetaan kieltä, joka syntyi rohkeudesta tehdä näkyväksi se mitä kansa jo osasi.

Suomen kieli jatkaa elämäänsä - muuttuen, kehittyen ja sopeutuen uuteen aikaan. Mutta sen juuret ulottuvat yhä siihen pöytään, sen sulkakynän ääreen ja mieheen joka uskoi sanojen voimaan. 

Huhtikuu

 

Huhtikuu on kevään todellinen kynnyksenvartija kuukausi, joka avaa maisemalle uuden luvun. Se on aika, jolloin talven paino väistyy ja maan uinuvat voimat alkavat vähitellen liikkua. Jos maaliskuu oli odotusta ja varovaisia lupauksia, huhtikuu on niiden täyttymistä - silti omalla oikukkaalla tavallaan. Huhtikuussa vuodenaika on suloinen ja ailahteleva, valoisa mutta yhä arvaamaton. Juuri se tekee huhtikuusta niin kiehtovan.

Aamuisin ilma tuoksuu toisin kuin kuukautta aikaisemmin. Se ei enää kanna mukanaan talven kylmää, vaan jonkinlaista raikkauden ja kosteuden sekoitusta joka kertoo maan heräävän. Lumi on monin paikoin jo väistynyt ja sen jäljiltä paljastuva maa näyttää tummalta, märältä ja elinvoimaiselta. Huhtikuussa ilma on täynnä pieniä muutoksia: tippuvan veden ääntä, lintujen voimakkaampaa laulua, tuulen lempeää kosketusta. Päivä on selkeästi pidentynyt ja aurinko lämmittää jo niin, että sen vaikutus tuntuu poskipäillä.

Yksi huhtikuun tunnusmerkeistä on muutos, joka ei tapahdu tasaisesti. Yhtenä päivänä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämpötila kohoaa keväisiin lukemiin, mutta seuraavana päivänä voi sataa lunta, rakeita tai vettä vuorotellen. Tämä vuodenaikojen kamppailu on huhtikuun sielu: kevät työntää esiin elinvoimaansa, mutta telvi tekee vielä viimeisiä vastalauseitaan. Ihmiset jo luulevat voivansa luopua talvitakeista, kunnes halla taas yllättää yön kulkijat. Silti kukaan ei enää palaa mielessään talveen - kevät on jo liian lähellä luovuttaakseen.

Luonnossa huhtikuu on hitaasti avautuva kirja, jonka sivut paljastavat uutta jokaisella tuulahduksella. Ensimmäiset silmut ilmestyvät puiden oksille, ensin niin pieninä ettei niitä huomaa ilman tarkempaa katsomista. Pajunkissat puhkeavat esiin ja ojanpientareilla nousevat rohkeimmat kevään merkit: Leskenlehdet, nuo kirkkaankeltaiset kevätauringot. Ne loistavat ruskean maan keskellä kuin muistuttaen siitä, että elämä ei tarvitse suuria eleitä alkaakseen uudelleen.

Lintujen paluu on huhtikuussa erityisen näkyvää. Kurjet, joutsenet ja hanhet piirtävät taivaalle rivejään, ja niiden äänet kantautuvat kauas - kuin kevään julistus. Mustarastaat aloittavat laulunsa jo aamunkoitteessa, ja niiden sävelissä on yhtä aikaa sekä iloa että kiirettä. Pesintäkausi lähestyy ja luonto tuntuu olevan täynnä näkymätöntä (ja näkyvää) toimintaa. Myös metsien pohjalla eläinkunta herää: oravat rientävät puiden rungoilla, ja kevätpäivän lämmössä voi nähdä ensimmäisten hyönteisten surraavan ilmassa.

Huhtikuu näkyy myös ihmisten mielialoissa. Pitkän ja pimeän talven jälkeen valo tuntuu melkein ylellisyydeltä. Takkien napit avautuvat, askeleet kevenevät ja ulkoiluhetket venyvät iltaan saakka. Ihmiset istuvat terasseilla, vaikka ilma ei olisi vielä erityisen lämmin - tärkeämpää on se, että kevät on vihdoin käsillä. Pihamaalla ja puutarhoissa aloitetaan ensimmäisiä kevättöitä, vaikka maa olisi yhä raskas ja kostea. Huhtikuussa ihminenkin kasvaa kohti valoa, aivan kuten luonto.

Monille huhtikuu on uuden alun kuukausi. Kevät ei ainoastaan muuta maisemaa, vaan se muuttaa myös ajatusmaailmaa: tuo energiaa, herättää suunnitelmia ja rohkaisee liikkeelle. Uudet harrastukset, retket ja projektit alkavat usein juuri huhtikuussa, kun talven vetämät raskaammat varjot ovat hälvenneet. Huhtikuu on kuin hengähdys ennen kesän vehreyttä, mutta samalla se on täynnä voimaa ja levollista kunnianhimoa.

Huhtikuun lopulla kevät on jo kiistaton. Lumet ovat sulaneet pois lukuun ottamatta kaikkein varjoisampia paikkoja. Nurmikko alkaa vihertää, ja puiden silmut puhkeavat auki kuin lupaus tulevista lämpimistä päivistä. Jokien viedenpinta kohoaa sulamisvesien ansiosta, ja purot laulavat kovempaa kuin koko talvena. Vaikka sää voi yhä vaihdella, muutosta ei voi enää pysäyttää. Huhtikuu on vienyt vuodenajalta talvitakin pois ja jättänyt tilalle kevään kevyen ja pirteän ilmeen.

Lopulta huhtikuun ydin on sen kyvyssä kastella maa uudelleen eloon. Se näyttää meille, kuinka sitkeää elämä on ja miten valo löytää aina tiensä pimeyden jälkeen. Huhtikuu on uuden kasvun alku - ei vielä täydessä loistossaan, mutta tärkeä ratkaiseva askel kohti kesää. Se muistuttaa meitä siitä, että jokainen muutos alkaa vähitellen, usein hiljaa mutta päättäväisesti. Ja kun seisomme huhtikuisessa aamussa, tunnemme sen: kevät ei ole enää tulossa. Se on jo täällä! 

10 Kysymystä

 

Nimi:
Oona Sinkkonen

Työnkuva / mitä teet Toimarilla?
Toimin ohjaajana Pirtti-toiminnassa.

Mikä sai sinut ryhtymään tälle alalle?
Halu työskennellä ihmisten parissa sekä halu auttaa muita ihmisiä.

Mikä motivoi sinua eniten työpäivän aikana / mikä on Toimarilla parasta?
Ehdottomasti työkaverit.

Mikä on mieleenpainuvin onnistumisesi työssäsi?
Kun näkee ihmisten onnistumisia vaikeista lähtökohdista huolimatta.

Mitä teet mielelläsi vapaa-ajalla?
Vapaa-aikani kuluu erilaisten liikuntaharrastuksien parissa.

Jos voisit oppia yhden uuden taidon hetkessä, mikä se olisi ja miksi?
Taito, jonka haluaisin oppia hetkessä olisi villapaidan neulominen, koska olen nähnyt erittäin hienoja itse neulottuja paitoja.

Mitkä kolme arvoa ovat sinulle tärkeimmät elämässä?
Minulle tärkeitä arvoja ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja perhe.

Jos saisit valita yhden supervoiman, mikä se olisi ja miten käyttäisit sitä?
Lentäminen, koska pääsisi nopeammin paikasta toiseen.

Mitä viimeksi kierrätit?
Vaatteita 

Allergiaviikko 16.-22.3.2026

 

Allergiaviikkoa vietetään 16.-22.3.2026 teemalla:
Älä niiskuta yksin! Hoida siitepölyallergiasi hyvin.

Suomessa on yli miljoona siitepölyallergikkoa. Tämä käy ilmi Itä-Suomen yliopiston tutkimusta käsittelevästä Ylen artikkelista, jossa todetaan että "Suomessa on tällä hetkellä yli miljoona siitepölyallergikkoa". 
Lisäksi allergia-, iho- ja astmaliitto arvioi, että noin 20 % suomalaisista sairastaa siitepölyallergiaa mikä tukee samaa suuruusluokkaa väestömäärään suhteutettuna.

ENITEN ALLERGISOIVAT KASVIT SUOMESSA

Koivu - Suomen yleisin siitepölyallergian aiheuttaja
Koivu on selkeä ykkönen. Suomessa koivun siitepöly aiheuttaa eniten oireita ja sen vaikutus on laaja, koska 80-90 % koivulle allergisista saa oireita myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölystä. Koivun kukinta ajoittuu huhti-kesäkuulle.

Heinät - kymmeniä allergisoivia lajeja
Heinäkasvit ovat toiseksi yleisin allergian aiheuttaja. Suomessa noin 40 heinälajia tuottaa allergisoivaa siitepölyä ja heinänuha on heinäallergisille tyypillisin oireiden lähde. Heinäkausi on yleensä keskikesällä, mutta etelässä se voi alkaa jo toukokuussa.

Leppä - kevään ensimmäisiä allergian aiheuttajia
Leppä (tervaleppä ja harmaaleppä) aloittaa siitepölykauden usein jo maaliskuun puolivälissä. Leppäallergia liittyy voimakkaasti koivuun: lähes kaikki leppäallergikot reagoivat myös koivulle ja pähkinäpensaalle.

Pähkinäpensas - varhaisin siitepölyttäjä
Pähkinäpensas aiheuttaa oireita jo helmikuun lopusta maaliskuulle erityisesti eteläisessä Suomessa. Se esiintyy luontaisesti vain lounais- ja etelärannikolla, mutta koristelajikkeita kasvatetaan myös muualla.

Pujo - loppukesän ja syksyn kiusaaja
Pujo on myöhäisen kesän allergiakasvi (heinä-elokuu). Pujon siitepöly voi aiheuttaa voimakkaita oireita, ja se kuuluu mykerökukkasiin joihin osa pujoallergikoista myös reagoi.

HARVINAISEMPIA ALLERGIAN AIHEUTTAJIA
Nämä aiheuttavat oireita vain pienelle joukolle suomalaisia:
* haapa, poppeli, pajut
* vaahtera, saarni, lehmus
* tammi, jalava
* havupuut (mänty, kuusi, kataja) - näillä siitepölyä on runsaasti, mutta allergia on harvinaista.

YHTEENVETONA
Suomessa eniten allergisoivat kasvit ovat:
1) Koivu
2) Heinät
3) Leppä
4) Pähkinäpensas
5) Pujo
Nämä viisi muodostavat lähes kaikkien kausiluonteisten siitepölyallergioiden ytimen.

NÄIN HOIDAT SIITEPÖLYALLERGIAA ITSE

Käytä itsehoitolääkkeitä oikein
Allergiaoireiden lievitykseen sopivat useimmat itsehoitotuotteet, kuten:
* antihistamiinitabletit - vähentävät aivastelua, kutinaa, nuhaa
* nenäsuihkeet - vähentävät tulehdusta ja nenän tukkoisuutta
* silmätipat - helpottavat kutisevia ja punoittavia silmiä
Nämä ovat ensisijaisia keinoja oireisiin ja soveltuvat useimmille allergikoille.

Huuhtele nenä siitepölystä
Nenähuuhtelu nenäkannulla on tehokas ja täysin lääkkeetön apu.
Se auttaa poistamaan siitepölyhiukkasia limakalvoilta ja vähentää ärsytystä.

Pysy sisällä pahimpina siitepölyhetkinä
Vaikka ulkoilu on tärkeää, allergisten kannatta huomioida että:
* runsaimmat siitepölyaallot tulevat usein aamupäivällä
* tuuliset ja kuivat päivät nostavat oireita
* sateen jälkeen ilma on usein helpompaa hengittää

Seuraa siitepölytiedotteita ja varaudu ajoissa
Siitepölykausi vaihtelee vuosittain. Ajoissa aloitetut lääkkeet toimivat usein paremmin kuin oireiden jo puhjettua.
Ajantasainen tilanne löytyy mm.  https://norkko.fi/

Vältä siitepölykontaktia arjessa
Pienillä arkimuutoksilla voi vähentää altistumista:
* pidä ikkunat kiinni siitepölykauden huippuina
* pese hiukset ja vaatteet ulkona vietetyn ajan jälkeen
* vaihda vuodevaatteet riittävän usein
* kuivaa pyykki sisällä, jotta siitepöly ei tartu tekstiileihin

Huom!
Jos olet allerginen koivulle, voit saada oireita myös lepän ja pähkinäpensaan siitepölystä - siksi oireita voi tulla jo varhain keväällä

Milloin harkita muita hoitoja?
Jos itsehoito ei riitä, allergialääkitystä voi täydentää siedätyshoidolla, joka helpottaa 80-90 % hoidetuista pitkäaikaisesti.
Tämä ei ole kotikonsti, mutta on hyvä vaihtoehto jos oireet pysyvät vaikeina.

Yhteenvetona parhaat itsehoitokeinot:
* antihistamiinit
* nenäsuihkeet
* silmätipat
* nenähuuhtelu
* altistuksen vähentäminen
* siitepölyn seuranta

 

Aivoterveyttä pienillä teoilla

Aivoterveys tarkoittaa aivojen hyvinvointia ja toimintakykyä - sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Se kuvaa sitä, miten hyvin aivot pystyvät oppimaan, muistamaan, hahmottamaan, keskittymään, tuntemaan ja säätelemään tunteita sekä tekemään päätöksiä.

Aivoterveys on siis sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia.

Mitä kaikkea aivoterveys sisältää?

1. Kognitiiviset toiminnot:
- muisti
- tarkkaavaisuus
- ongelmanratkaisu
- oppiminen
- keskittymiskyky

2. Tunteet ja mieliala
- stressinsäätely
- mielihyvän ja motivaation tunteminen
- kyky palautua kuormituksesta

3. Aivojen fyysinen terveys
- verenkierto ja hapensaanti
- hermoverkkojen toiminta
- tulehdustasot
- aivojen "huolto", kuten uni

4. Elämäntavat, jotka vaikuttavat aivoterveyteen
- uni ja lepo
- liikunta
- ravinto
- sosiaalinen vuorovaikutus
- mielen hyvinvointi ja stressinhallinta
- aivojen aktivointi ja oppiminen

Miksi aivoterveys on tärkeää?

Hyvä aivoterveys auttaa jaksamaan arjessa, työssä ja vapaa-ajalla. Se vaikuttaa:
- toimintakykyyn
- mielialaan
- palautumiseen
- ikääntymisen hidastamiseen
- muistisairauksien riskin pienentämiseen

Aivoterveys ei ole vain sairauksiin puuttumista - se on kokonaisvaltaista hyvinvointia, joka syntyy pienistä, toistuvista teoista.

Tässä muutamia helppoja, arkeen sopivia pieniä tekoja joilla voit tukea aivoterveyttä - ilman suuria elämäntaparemontteja:

1. Mikrotauot päivän aikana
- 1 minuutin tauko = silmät kiinni, syvä hengitys tai pieni venytys
- vähentää stressiä ja parantaa keskittymistä

2. Veden juonti säännöllisesti
- aivot ovat noin 75 % vettä.
- jo lievä nestehukka voi heikentää tarkkaavaisuutta

3. Pieni päivittäinen aivojumppa
- tee ristikko, sudoku tai opettele yksi uusi asia
- aktivoi hermoverkkoja ja ylläpitää muistia

4. 10-15 minuutin kävely
- liikunta lisää verenkiertoa ja endorfiineja
- lyhytkin kävely virkistää ja parantaa mielialaa

5. Unohda multitaskaus
- tee yksi asia kerrallaan - aivot kuormittuvat vähemmän ja tuottavuus kasvaa

6. Pieni annos sosiaalista vuorovaikutusta
- lyhyt keskustelu, viesti ystävälle, puhelu
- ylläpitää kognitiivista terveyttä ja ehkäisee stressiä

7. Kiitollisuusharjoitus illalla (+ 30 sekuntia)
- kirjoita ylös 1-3 asiaa, joista olet kiitollinen
- tutkimusten mukaan parantaa unta ja stressinsietokykyä

8. Kevyt iltarutiini rauhoittummiseen
- valojen himmennys, kirjan lukeminen tai hengitysharjoitus
- laadukas uni on aivoterveyden supervoima 
 

Maaliskuu

Maaliskuu on vuodenkierrossa rajapyykki, siirtymä kohti uutta ja valoisampaa aikaa. Se on kuukausi, jossa talven ja kevään voimat käyvät jatkuvaa lempeää, mutta sinnikästä kamppailua. Aamulla maa voi olla vielä kova yöpakkasen jäljiltä, mutta iltapäivällä aurinko jo pehmentää lumikerrosta ja tekee teiden varsille kevään ensimmäiset vetiset urat. Juuri tämän vaihtelun vuoksi maaliskuu on niin omalaatuinen: se ei ole enää talvi, muttei vielä kevätkään vaan jotakin niiden väliltä - jatkuvaa muutosta.

Luonto herää maaliskuussa hitaasti, mutta määrätietoisesti. Lintujen laulussa kuuluu erilainen sävy kuin kuukautta aiemmin. Tiaiset ja mustarastaat alkavat esittää keväisiä laulujaan ja aurinkoisina päivinä oksilla voi nähdä ensimmäistä levotonta liikehdintää. Maaliskuun valo on kirkasta, melkein terävää ja se paljastaa talven jäljet yhtä armottomasti kuin se lupaa kevään tuloa. Lumikinosten pinta alkaa väistyä, paljastaen altaan tumman maan.

Maaliskuu on täynnä vastakohtia. Yhtenä päivänä sade rummuttaa ikkunoihin ja tuuli heittelee viimeisiä lumikiteitä kuin muistuttaakseen talven vallasta, mutta jo seuraavana päivänä aurinko nostaa lämpötilan yllättävän korkealle. Silloin kadut täyttyvät sulavan lumen tuoksusta - siitä tunteesta, että pitkään piilossa ollut maa vihdoin hengittää. Päivä päivältä lumi pakenee varjoista ja ensimmäiset mustat läikät pelloilla ovat kuin kevään varovaisia jalanjälkiä.

Maaliskuu näkyy ihmisissäkin. Talven raskaus alkaa väistyä, vaikka kylmyys ja liukkaus vielä pitävät pintansa. Valo herättää ihmiset uudella tavalla: aamu ei enää ala pimeydessä ja iltapäivän aurinko viipyy jo pitkälle iltaan. Tämä pieni muutos tuntuu suurelta - kuin maailma olisi avannut oven, josta kevät kurkistaa sisään. Ihmiset viihtyvät huomaamattaan ulkona heiman pidempään, juttelevat toisten kanssa tavallista pirteämmin ja pysähtyvät katselemaan räystäiltä tippuvaa vettä, joka on yksi varhaisimmista kevään merkeistä.

Kouluissa ja työpaikoilla maaliskuu on odotuksen kuukausi. Arki kulkee tasaisesti, mutta mieli alkaa jo suunnata tulevaan. Kevät tuo mukanaan energiaa ja uusia ajatuksia, mutta maaliskuun tehtävä on valmistaa siihen - ei kiirehtien, vaan hiljaa ja varmoin askelin. Usein juuri maaliskuussa huomaa, miten paljon valo vaikuttaa mielilalaan: päivät tuntuvat pidemmiltä ja uuden jakson alku häämöttää aivan nurkan takana.

Luonnossa sulamisen ja heräämisen rinnalla maaliskuu on myös äänten aikaa. Jäät paukahtelevat rannoilla ja taipuvat päivän lämmössä, purot alkavat virrata ja metsissä kuuluu sulavan lumen pehmeää rahinaa. Vaikka maisema on vielä paljas ja karu, siinä on liikettä joka on täysin erilaista kuin syksyn viileyteen valmistautuva hiljaisuus. maaliskuu ei vetäydy talviunille - se valmistautuu kasvamiseen.

Maaliskuun loppupuolella kevät on jo selvästi niskan päällä. Aurinko tuntuu jo ihan oikealta lämmöltä, ei vain valolta ja tuuli on pehmeämpi. Vaikka lumisade voi vielä yllättää, lumi ei enää pysy maassa pitkään. Maasta nousevat ensimmäiset pikkuruiset merkit: paljastuva sammal, kosteiden ojanpientareiden vihertävät sävyt ja varovaiset silmut pensaiden oksissa. Maaliskuu ikään kuin kuiskaa: pian, pian alkaa uusi vuodenaika, mutta juuri nyt on hetki nauttia siitä kun luonto venyttelee pitkän talven jäljiltä.

Maaliskuu on ennen kaikkea toivon kuukausi. Se ei lupaa valmista kevättä, mutta se antaa lupauksen, joka riittää kannattelemaan. Se on liikkeelle lähtemisen aikaa - henkisesti ja luonnon tasolla. Maaliskuu näyttää, että muutos ei näyt hetkessä mutta se on väistämätöntä kun sitä kohti kulkee päivä kerrallaan.
 

10 Kysymystä

 

Nimi:
Outi Rahikainen

Työnkuva / mitä teet Toimarilla?
Olen vastaava ohjaaja, eli vastaan meidän valmennuspalveluista sekä olen mukana Vire-toiminnassa. Lisäksi teen Etelä-Savon työpajakoordinaattorin töitä ja välillä meidän Kierrätysmyymälässäkin auttelen. Eli monenlaista saan tehdä työviikon aikana.

Mikä sai sinut ryhtymään tälle alalle?
Olen tainnut vähän ajautua juuri tälle alalle, mutta toimiminen yhdistyksessä on kyllä minulle sydämen asia. Lisäksi jo nuorena minulle oli selvää, että haluan tehdä töitä ihmisten tukemiseksi.

Mikä motivoi sinua eniten työpäivän aikana / mikä on Toimarilla parasta?
Parasta ovat nämä ihmiset, keiden kanssa saan työtä tehdä, me kaikki Toimarilaiset. Ja tietysti kaikki meidän hankkeiden kanssa yhteistyötä tekevät ihmiset ja muut järjestöt. Hyvä huumori on meidän työyhteisön paras voimavara.

Mikä on ollut mieleenpainuvin onnistumisesi työssäsi?
Niin monta mieleenpainuvaa hetkeä on ollut, ehkä kun jokin hankkeeseen liittyvä asia on onnistunut oikein hyvin, on päästy tavoitteeseen ja saatu rahoitusta. Ne ovat hyviä hetkiä. Joka päivä tulee onnistumisia ja epäonnistumisiakin välillä, sellaista se elämä on.

Mitä teet mielelläsi vapaa-ajalla?
Neulon ja katselen korealaisia rakkausdraamoja. Vesijumpassakin käyn säännöllisen epäsäännöllisesti. Käyn myös mahdollisimman paljon kuuntelemassa live-musaa!

Jos voisit oppia yhden uuden taidon hetkessä, mikä se olisi ja miksi?
Vislaaminen, olen harjoitellut sitä jo monta vuotta eikä se oikein tahdo lähteä. Se olisi niin tarpeellinen taito!

Mitkä kolme arvoa ovat sinulle tärkeimmät elämässä?
Ihmisarvojen kunnioittaminen, toisten kuunteleminen sekä osallistuminen. Olen oikea kukkahattutäti 😊

Jos saisit yhden supervoiman, mikä se olisi ja miten käyttäisit sitä?
Tässä ajassa voisi olla hyvä taito pystyä sulkemaan joidenkuiden suut ja avaamaan näiden henkilöiden korvat. Sulkisin suita ja avaisin korvia sopivissa tilanteissa. Auttaisikohan se mitään?

Mitä viimeksi kierrätit?
Toin vaatteita tänne kierrätykseen.