Marraskuu

 

Marraskuu on vuodenkierrossa hiljaisin välihetki, kuin syvään vedetty hengenveto ennen talven tuloa. Se on kuukausi, jonka monet haluaisivat ohittaa noepasti, mutta joka kätkee sisälleen ainutlaatuisen rauhan ja pysähtymisen tilan. Marraskuu ei yritä olla mitään muuta kuin mitä se on: sumuinen, pimeä, sateinen ja hidas - mutta juuri siksi se antaa mahdollisuuden nähdä maailmaa tavalla, jonka muut kuukauden peittävät valollaan.

Aamuisin marraskuu avautuu usein harmaana. Taivas on matalalla, pilvet roikkuvat maan yllä kuin nekin yrittäisivät vetäytyä suojaan. Ilma on viileää, mutta ei vielä omaa talven purevuutta - enemmänkin kosteaa ja raskasta. Sellaista joka hiipii takin kauluksesta sisään ja saa hengityksen leijumaan utuisena edessä. Pihapiirit näyttävät hiljaisilta ja äänetkin kuuluvat pehmeämmin, kuin sumu silittäisi kaiken ympäriltään.

Marraskuun luonto on karu, mutta kaunis omalla tavallaan. Lehdet ovat lähes kokonaan pudonneet ja paljaat oksat piirtyvät taivasta vasten tummana verkostona. Maa on märkä ja metsäpolut pehmeitä, askelten alla rahisevat vain viimeiset kosteiksi muuttuneet lehdet. Suot ja pellot ovat tyhjentyneet kesän ja syksyn runsaudesta, mutta niissä on silti elämää: jäniksen jäljet risteilevät kosteassa maassa ja varikset vartioivat pihoja mustina hahmoina. Marraskuussa maisema näyttää todellisen muotonsa ilman koristelua.

Päivät ovat lyhyitä. Valo tulee nopeasti ja katoaa ujosti, kuin olisi vierailemassa vain hetken. Aurinko nousee, mutta sen säteet jäävät usein pilvien taakse. Kun valo kuitenkin pääsee esiin, se on lempeää ja pehmeää - väriltään kylmää mutta lohduttavaa. Marraskuun valo ei häikäise eikä polta - se koskettaa hiljaa, kuin muistuttaen siitä että pimeyden keskeltäkin löytyy kirkas hetki.

Sade on marraskuussa lähes jatkuva seuralainen. Välillä se on hentoa tihkua, joka kastelee kaiken huomaamattomasti. Toisinaan se hakkaa ikkunoita raskaammalla tahdilla ja tuuli ottaa kadut haltuunsa. Marraskuun sade ei ole kesän raikas eikä kevään lupaava - se on rauhoittavaa kuin haluaisi pestä pois menneen vuden värin ja äänen. Sateen ääni on syksyn sydänääni, joka saa ihmisen hidastamaan ja pysähtymään.

Ihmisten elämä marraskuussa muuttuu sisäänpäin kääntyväksi. Siinä missä lokakuussa ulkoiltiin värejä ihaillen, marraskuussa koti saa uuden merkityksen. Valot sytytetään aikaisemmin, kynttilät palaavat pöydille ja pehmeät tekstiilit kutsuvat käpertymään niiden sisään. Keittiöihin palaa lämpimän ruoan tuksu ja tee- tai kahvikupit höyryävät käsien välissä. Marraskuu on kuukausi, joka opettaa että pimeässäkin voi olla mukavaa kun ympärillä on lämpöä ja turvaa.

Kuitenkin marraskuu ei ole pelkkää sisätiloja, vaan se tarjoaa myös hiljaisen ulkomaailman kauneuden. Metsät ovat tyyniä ja polut autioita. Kävely pimeässä metsässä, jota valaisee vain taskulampun kapea keila saa aikaan tunteen siitä, että koko maailma on pysähtynyt kuuntelemaan askelten pehmeää rytmiä. Kaupunkien kaduilla märkä asfaltti heijastaa katuvalojen keltaista hohdetta ja sumuiset illat tekevät tutusta ympäristöstä uuden ja hieman salaperäisen. Marraskuu avaa tilan, jossa mielikuvitus voi herätä.

Ensimmäiset lumihiutaleet saapuvat usein marraskuussa. Ne eivät jää maahan, mutta niiden ilmestyminen on aina pieni ihme - hiljainen lupaus siitä, että seuraava vuodenaika on lähellä. Yhtenä hetkenä ilma on sateinen ja harmaa, sitten ykskaks leijailee kevyitä valkoisia hiutaleita, jotka sulavat ennen kuin niitä ehtii katsoa kunnolla. Se on talven ensitervehdys, hauras ja ohikiitävä.

Marraskuun illat ovat pitkäksi venyviä. Pimeys tulee jo iltapäivällä, ja sen myötä maailma hiljenee. Ikkunoihin syttyvät lämpimän väriset valot ja pihapiireissä näkyvät lyhdyt ja valosarjat tuovat lohtua synkkään maisemaan. Marraskuun pimeys ei ole uhkaavaa vaikka se on syvää - se kutsuu lepäämään, luopumaan kiireestä ja etsimään rauhaa arjen keskeltä. Pimeys tekee muille valonlähteille tilaa loistaa.

Marraskuu on kuukausista ehkä rehellisin. Se ei peittele eikä kaunistele, se näyttää luonnon sellaisena kuin se on juuri ennen talven tuloa ja lumen peittoa. Mutta samalla marraskuu muistuttaa, että elämän sykliin tarvitaan hiljaisia kuukausia, sellaisia jolloin mitään ei kasva eikä puhkea kukkaan. Lepo on osa kasvua, pimeys osa valoa.

Lopulta marraskuu on valmistautumisen kuukausi. Se on hetki, jolloin luonto ja ihmiset hiljentyvät, keräävät voimaa ja rakentavat pehmeän sillan kohti joulukuun valoa ja talven puhtautta. Marraskuu ei pyri olemaan näyttävä - se on kuiskaus, tumma sävel ja syvä hengenveto. Ja juuri siksi se on tärkeä 💛 

Syksy kutsuu vaalimaan mieltä

 

Syksy saapuu usein huomaamatta. Ensin aamuilmassa on pieni viileys, sitten lehdet alkavat värjäytyä ja ilta hiipii lähemmäs päivä päivältä. Moni huomaa samaan aikaan kaipaavansa enemmän lepoa, rauhaa ja hetkiä joissa ei tarvitse suorittaa mitään.

Kiireisen arjen keskellä on helppoa unohtaa, että mielenterveys tarvitsee hoivaa aivan samalla tavalla kuin keho. Emme odota autonkaan kulkevan loputtomasti ilman huoltoa, mutta silti saatamme vaatia itseltämme jaksamista päivästä toiseen pysähtymättä hetkeksikään kuuntelemaan omaa oloa. Syksy tarjoaa siihen lempeän muistutuksen. Luonto hidastaa tahtiaan, eikä meidänkään tarvitse olla jatkuvasti vauhdissa.

Mielen hyvinvointia voi vahvistaa pienillä, tavallisilla asioilla. Aamukävely kirpeässä syyssäässä voi selkeyttää ajatuksia enemmän kuin huomaisikaan. Metsäpolulla rahisevat lehdet, järven yllä leijuva usva tai vaikkapa puiston värikäs maisema kutsuvat pysähtymään tähän hetkeen. Luonnossa olemien antaa mielelle tilaa hengittää.

Myös lämpimät ja turvalliset rutiinit tukevat jaksamista. Kynttilän sytyttäminen hämärtyvään iltaan, hyvä kirja, käsityö sylissä tai höyryävä kuppi teetä voivat muodostua pieniksi hyvinvoinnin ankkureiksi. Ne muistuttavat, että elämässä on paljon hyvää myös silloin, kun päivät tuntuvat raskailta.

Yhtä tärkeää on yhteys toisiin ihmisiin. Syksyn pimetessä yksinäisyyden tunne voi korostua, mutta usein jo yksi kohtaaminen, yhteinen kahvihetki tai ystävälle lähetetty viesti voi tuoda valoa päivään. Kun jaamme ajatuksiamme, huoliamme ja ilojamme muiden kanssa mielemme ei juodu kantamaan kaikkea yksin.

Mielen hyvinvointia tukee myös armollisuus itseä kohtaan. Kaikkina päivinä ei tarvitse jaksaa samalla tavalla Joskus parhainta huolenpitoa on hyväksyä oma väsymys, jättää osa tehtävistä odottamaan ja antaa itselleen lupa levätä. Lepo ei ole laiskuutta, vaan voimavarojen keräämistä.

Syksy opettaa meille jotain tärkeää. Puut päästävät lehtensä irti, luonto hiljenee ja valmistautuu talveen. Samalla tavoin mekin voimme päästää irti ylimääräisistä paineista, odotuksista ja jatkuvast kiireestä. Kun pysähdymme hetkeksi, hengitämme syvään ja annamme aikaa itsellemme huomaamme usein että hyvinvointi löytyy pienistä asioista.

Ehkä juuri siksi syksy ei ole vain luonnon hiljenemisen aikaa. Se voi olla myös mahdollisuus kääntyä lempeästi itseä kohti, vahvistaa omaa mielen hyvinvointi ja löytää arkeen hetkiä, jotka tuovat rauhaa, merkitystä ja toivoa  🍂🧡☕️

Kun syksyn illat pimenevät ja luonto hiljenee, muistathan olla itsellesi yhtä lempeä kuin parhaalle ystävällesi. Jokainen rauhallinen hetki, lämmin kahvikupponen, yhteinen keskustelu tai pieni oma hetki on sijoitus mielen hyvinvointiin. Syksy ei pyydä meitä suorittamaan enemmän, vaan kutsuu hengittämään syvempään, hidastamaan askelta ja huomaamaan, että juuri tässä hetkessä on jo paljon hyvää 💜

Ihanaa syksyä sinulle 💚  

Asunnottomien yö - jokaisella on oikeus kotiin

 

Asunnottomien yö on vuosittain järjestettävä tapahtuma, jonka tarkoituksena on tuoda esiin asunnottomuutta ja siihen liittyviä ongelmia. Tapahtumaa vietetään Suomessa lokakuussa, ja sen aikana järjestetään eri puolilla maata esimerkiksi erilaisia tapahtumia. Päivän tärkeänä tavoitteena on muistuttaa siitä, että jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus turvalliseen kotiin.

Asunnottomuus ei tarkoita ainoastaan sitä, että ihimisellä ei ole asuntoa. Asunnottomuutta voi olla monenlaista. Ihminen voi esimerkiksi joutua nukkumaan ulkona, yöpyä tilapäisesti tuttavien tai sukulaisten luona tai asua erilaisissa väliaikaisissa majoituksisssa. Asunnottomuuteen liittyy aina lähes poikkeuksetta epävarmuutta, yksinäisyyttä ja huolta tulevaisuudesta. Vuonna 2025 Suomessa oli 4 579 asunnotonta, kun vuonna 2024 vastaava määrä oli 3 806. Asunnottomien määrä kasvoi siis 773 henkilöllä.

Asunnottomuuden taustalla voi olla monia erilaisia syitä. Esimerkiksi taloudelliset vaikeudet, työttömyys, liian korkeat asumiskustannukset, eron tai muun elämänmuutoksen aiheuttama kriisi sekä mielenterveys- tai päihdeongelmat voivat vaikeuttaa asumista. Usein kyse ei kuitenkaan ole vain yhdestä ongelmasta, vaan monen asian yhteisvaikutuksesta.

Asunnottomien yön tarkoituksena onkin lisätä ihmisten tietoisuutta ja herättää keskustelua siitä, miten asunnottomuutta voitaisiin ehkäistä. Pelkkä asunto ei aina ratkaise ihmisen ongelmia, vaan tarvitaan myös tukea ja palveluita, joiden avulla ihminen voi päästä elämässään eteenpäin. Tärkeää on myös ehkäistä tilanteita, joissa ihninen menettää kotinsa.

Asunnottomuus voi koskettaa ketä tahansa. Asunnottomuuden takana on aina ihminen, jolla on oma elämäntarinansa, kokemuksensa ja toiveensa. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus tuntea olonsa turvalliseksi ja kuuluvansa yhteiskuntaan.

Asunnottomien yö muistuttaa meitä siitä, että koti on paljon enemmän kuin seinät ja katto. Koti tarjoaa turvaa, yksityisyyttä ja paikan, jossa voi levätä ja rakentaa omaa elämää. Siksi asunnottomuuden vähentäminen on koko yhteiskunnan yhteinen tehtävä.

Tärkein viesti on yksinkertainen: jokaisella ihmisellä on oikeus kotiin.

Oona Sinkkonen
Pirtti-toiminta
ohjaaja

Nuorisotyön viikko

 

Valtakunnallista Nuorisotyön viikkoa vietetään viikolla 41, eli 5.-11.10.2026.
Teemaviikolla nostetaan esiin nuorisotyöntekijöiden, järjestöjen, kuntien ja seurakuntien tekemää arvokasta työtä nuorten hyväksi. Tänä vuonna teemana on kiitoskirjeitä nuorisotyöntekijöille.

Mun mielestä hyvä ja onnistunut ohjaus ansaitsee tulla huomatuksi. Parhaassa kiitoksessa yhdistyvät aitous, konkreettisuus ja kiitollisuus siitä tuesta, jonka nuori on saanut. Itselleni kiitos näyttäytyy yleensä luottamuksen osoituksena, arkojenkin asioiden ja etenkin tunteiden jakamisena, salaisuuksina tai ihanina hymyinä suupielissä. Nuorilla on oma tapansa kiittää ja joskus kiitos löytyy myös rivien välistä tai joskus lause "ei tää ollu mitään pas...aa" on nuoren tapa kehua ja kiittää.

Hyvä ohjaus vaatii ohjaajalta usein paljon ainakin aikaa, ymmärrystä, kiinnostusta ja paneutumista. Kun nuori kiittää ohjaajaa, hän sanoittaa että arvostaa sitä aikaa, kohtaamista ja näkymätöntäkin työtä, jota hänen onnistumisensa eteen on tehty. Se antaa ohjaajalle tunteen siitä, että hänen panoksellaan on ollut merkitystä. Konkreettinen kiitos kertoo ohjaajalle myös mitkä menetelmät toimivat ja millaisesta tuesta oli eniten hyötyä, siitä on hyvä jatkaa tai kehittää omaa työskentelyään. Ääneen sanottu tai kirjoitettu kiitos luo molemminpuolisen onnistumisen tunteen.

Kiitos on selkeä signaali: sinä onnistuit ja työlläsi on merkitystä.

On ihana nähdä kehitys ja voimaantuminen nuorissa ja kiittää heitä päivittäin, on aina myös yllättävää ja ihanaa saada kiitosta heiltä!

Kiitos kun luit!

Terveisin,
Taija
Kierrätyksen kautta tutkintoon -nuorten työpajan ohjaaja,
Savonlinnan Toimintakeskus ry
Ig Kitu-toiminta_Taija
Fb Taija KiTu-toiminta 

Lokakuu

 

Lokakuu on syksyn sykkivä sydän - kuukausi, jolloin luonto pukeutuu näyttävimpiin väreihinsä vain luopuakseen niistä hetkeä myöhemmin. Se on dramaattinen, kaunis ja hieman haikea, kuin tarina joka tietää lopun lähestyvän mutta haluaa kertoa sen loisteliaasti. Siinä missä syyskuu kuiskasi muutoksesta, lokakuu lausuu sen ääneen: syksy on tullut ja luonto kulkee kohti talven hiljaisuutta.

Aamuisin lokakuu näyttää kaksi kasvoaan. Joinakin päivinä maisema on verhottu sumuun, joka tekee pihapiiristä pehmeän ja unenomaisen. Sumun läpi näkyvät vain puiden tummat ääriviivat ja katuvalojen oranssit kehät. Toisina aamuina ilma on kirkas ja terävä, taivas häikäisevän sininen ja ruskan värit niin voimakkaat että ne tuntuvat hohtavan omenankirkkaassa valossa. Kylmä kastepisara lehtien pinnalla kertoo, että yöt ovat viilenneet - pian tulevat ensimmäiset hallat, sitten ensilumi.

Lokakuun tunnusmerkki on ruska. Puiden lehdet vaihtavat väriä kuin luonnon oma ilotulitus: keltaista, oranssia, punaista ja syvää purppuraa. Lehdet leijuvat maahan keveinä, rapeutuneina ja somina ja muodostavat maahan pehmeitä mattoja, jotka rapisevat askelten alla. Jokainen päivä on erilainen, sillä tuuli riisuu puita ja maisema vaihtuu jatkuvasti - ruskan koko kauneus on sen ohikiitävyydessä. Metsissä ja rannoilla kulkiessa tuntuu, että kulkee keskellä taideteosta joka ei pysy paikoillaan.

Lokakuun päivät voivat olla lämpimiä, vielä yllättävänkin aurinkoisia. Silloin ilma tuoksuu kuiville lehdille, syksyn savulle ja metsän kosteudelle. Valo kulkee matalalta, mikä tekee maisemasta kellertävän täyteläisen. Mutta lämpö ei ole enää kesäistä; se on pehmeää ja viipyilevää, kuin viimeisiä lämmittäviä sanoja ennen talvea. Ja sitten on toisia päiviä, jolloin sade hakkaa ikkunoihin, tuuli riepottelee puita ja taivas näyttää roikkuvan matalana. Lokakuun sää on yhtä vaihtelevaa kuin sen väritkin.

Ihmisten elämässä lokakuu on rauhoittumisen aikaa. Kesän kiireet ja elokuun siirtymä ovat takana ja arki on asettunut vakaaksi uomakseen. Illat pimenevät nopeasti ja sen myötä koti saa uudenlaisen merkityksen: kynttilät, villasukat ja pehmeät viltit tekevät pimeästä jotain turvallista ja mukavaa. Ihmiset kokoontuvat sisätiloihin, juovat kuumia juomia ja antavat vuodenajan hidastaa askelia. Lokakuu kutsuu pysähtymään, hengittämään syvään ja kuuntelemaan sateen ääntä ikkunoita vasten.

Luonto valmistautuu talveen monin näkyvin tavoin. Linnut kerääntyvät parviksi ja niiden muutto etelään on yksi syksyn vaikuttavimpia näkyjä. Peltojen laidalla hanhet huutavat, kohoavat ilmaan ja katoavat korkeuksiin. Monet eläimet keräävät ravintoa tai rakentavat pesiään talven varalle: metsissä voi nähdä oravien kiireisiä hyppyjä oksalta toiselle ja järvien rannoilla kuikka hiljenee kohti syksyistä rauhaa. Lokakuu on työntäyteinen kuukausi eläimille - ja hiljaisuuden alku.

Lokakuun illat ovat pitkiä ja niissä on oma rauhaisa lumonsa. Pimeys tulee aikaisin ja äkisti; kuin joku olisi vetänyt verhon taivaan eteen. Katuja valaisevat keltaiset lamput ja sateen kostuttamat lehdet kiiltävät niiden alla. Taivaalla kuu hehkuu kirkkaana ja sen ympärillä pilvien tummat hahmot sekoittuvat yöhön. Iltaisin ihmiset vetäytyvät sisälle, mutta samalla pimeys avaa mahdollisuuden nähdä asioita eri tavalla - olla yksin ajatustensa kanssa, antaa mielen rauhoittua.

Lokakuun yöt ovat kylmiä ja syviä. Ensimmäinen halla yllättää usein jo kuun alkupuolella ja sen jälkeen maa hohtaa valkoisena aamuauringossa. Yön kylmyydessä on lupausta talvesta ja joskus jo varhain tulee ensilumi - ohut, herkkä kerros joka sulaa päivän mittaan pois. Mutta sen ensimmäinen ilmestyminen on aina yhtä pysäyttävä: se kertoo, että vuodenaika on taas kääntämässä sivua.

Lokakuun syvin olemus löytyy sen kaksijakoisuudesta. Se on yhtä aikaa raikas ja viileä, mutta myös lämmin ja suojaisa. Lokakuu on värejä jotka loistavat hetken ja katoavat, mutta myös pimeyttä joka tekee valosta tärkeämpää. Lokakuu on vuosikierrossa kohta, jossa ihminen tuntee luonnon rytmin erityisen voimakkaasti - sen että kaikki muuttuu, mutta tämä muutos on välttämätöntä ja kaunista.

Lopulta lokakuu on kauneuden ja luopumisen kuukausi. Se on valmistautumista, hiljentymistä ja rauhaa. Se antaa meille mahdollisuuden nähdä maisema kokovivahteisena ennen kuin talven valkoinen peittää sen alleen. Lokakuu kertoo, kuinka kaunista muutos voi olla silloin kun sen antaa tapahtua omalla painollaan. 

Pienistä teoista pysyviksi tavoiksi

 

Kestävän kehityksen viikko 21.- 27.09.2026

Kestävän kehityksen viikko oli alkamassa ja henkilöstö oli kutsuttu pohtimaan miten jokainen voisi omilla teoillaan edistää vastuullisempaa arkea. Moni oli osallistunut vastaaviin kampanjoihin aiemminkin: oli sammutettu valoja, kierrätetty ahkerammin ja kuljettu työmatkoja pyörällä. Tällä kertaa näkökulma oli kuitenkin hieman erilainen.

Viikon avauspuheenvuorossa korostettiin vaikuttavuutta. Tarkoituksena ei ollut kerätä mahdollisimman pitkää listaa yksittäisistä teoista, vaan tarkastella miten kestävät valinnat voisivat juurtua osaksi jokapäiväistä elämää. Tärkeä kysymys oli: mitä konkreettista teoista jää käteen vielä viikon päätyttyäkin?

Anna päätti osallistua haasteeseen. Hän huomasi käyttävänsä työmatkoihin autoa lähes automaattisesti, vaikka matka oli lyhyt. Kestävän kehityksen viikon aikana hän kokeili pyöräilyä kolmena päivänä. Viikon lopussa hän huomasi liikkuvansa enemmän, säästävänsä polttoainekuluissa ja nauttivansa ulkoilmasta. Yllätyksekseen hän jatkoi pyöräilyä myös seuraavilla viikoilla.

Samaan aikaan työpaikan kahvihuoneessa tehtiin päätös vähentää kertakäyttöastioiden käyttöä. Aluksi muutos tuntui pieneltä, mutta muutaman kuukauden kuluttua jätteiden määrä oli vähentynyt huomattavasti. Yhteinen toimintatapa oli muuttunut pysyväksi käytännöksi.

Viikon aikana huomattiin myös, että vaikuttavuus syntyy usein yhteistyöstä. Yhden ihmisen teko voi tuntua pieneltä, mutta kun kokonainen yhteisö muuttaa toimintatapojaan vaikutukset kasvavat merkittäviksi. Kestävä kehitys ei ole vain yksittäisiä kampanjoita tai tempauksia, vaan pitkäjänteistä toimintaa joka näkyy ympäristön, talouden ja ihmisten hyvinvoinnin paranemisena.

Viikon päätöstilaisuudessa osallistujia pyydettiin kertomaan, mitä he olivat viikon aikana oppineet. Anna nosti esiin tärkeän oivalluksen: "Vaikuttavinta ei ollut se, mitä tein yhden viikon ajan vaan se että löysin tavan toimia toisin myös sen jälkeen."

Moni nyökkäsi. Juuri siitä kesävän kehityksen viikossa oli ollut kyse. Taloudellinen muutos syntyy silloin, kun hyvä idea muuttuu tavaksi ja tapa osaksi arkea.

Kun ihmiset tekevät kestäviä valintoja päivä toisensa jälkeen, niiden vaikutukset kertautuvat. Energiankulutus vähenee, luonnonvaroja säästyy, yhteisöllisyys vahvistuu ja hyvinvointi kasvaa. Vaikuttavuus ei siis synny vain teoista itsessään, vaan siitä että ne jättävät pysyvän jäljen ihmisten toimintaan.

(Kestävän kehityksen viikolla huomio kiinnittyy erityisesti vaikuttavuuteen: siihen, miten kestävät valinnat muuttuvat pysyviksi toimintatavoiksi ja millaisia konkreettisia hyötyjä niistä syntyy. Suurin onnistuminen ei ole viikon aikana tehty teko, vaan arjessa jatkuva muutos joka rakentaa kestävämpää tulevaisuutta päivä kerrallaan.) 

Täydellinen syyspäivä

 

Syysaamu valkeni hiljaisena. Yöllä oli satanut vettä, mutta nyt pilvien lomasta pilkisti aurinko ja sai pihakoivun lehdet hehkumaan keltaisina. Ella heräsi hitaasti venytellen, keitti kupin kahvia ja sytytti kynttilän keittiön pöydälle. Syksy oli hänen lempiaikaansa. Kesän kiireet olivat takana ja luonnossa oli jotain levollista, joka houkutteli hidastamaan tahtia.

Aamupalan jälkeen Ella puki ylleen lämpimän villapaidan ja lähti kävelylle lähimetsään. Polku oli peittynyt värikkäisiin lehtiin ja ilma tuoksui kostealta sammaleelta. Hän keräsi koriinsa muutaman kauniin vaahteranlehden ja syksyisiä oksia, joista tekisi koristeita kotiin.

Kotimatkalla Ella poikkesi torille. Hän osti tuoreita omenoita, kurpitsan ja pienen nipun kanervia. Syksyn värit toivat iloa ja hän päätti tehdä iltapäivällä kurpitsakeittoa ja omanapiirakan.

Kotona hän laittoi keiton hautumaan ja avasi samalla hyvän kirjan. Ulkona tuuli heilutteli puita, mutta sisällä oli lämmin. Ella vietti tunnin täysin uppoutuneena tarinaan. Lukeminen tuntui erityisen hyvältä syksyllä, kun oli lupa käpertyä viltin alle ilman kiirettä.

Iltapäivällä keittiö täyttyi kanelin ja paistetun omenan tuoksuista. Omenapiirakan valmistuttua Ella kutsui ystävänsä kahville. He istuivat pitkän pöydän ääressä pitkään, joivat teetä, söivät piirakkaa ja juttelivat elämästä, syksyn suunnitelmista sekä kirjoista joita olivat lukeneet kesän aikana.

Kun ystävä oli lähtenyt, Ella päätti tehdä jotain luovaa. Hän otti esiin lankakorin ja jatkoi keskeneräistä virkkaustyötään. Käsityön rytmi rauhoitti mieltä ja ulkona alkava hämärän aika loi omanlaistaan tunnelmaa. 

Illalla hän vielä sytytti lisää kynttilöitä, täytti kylpyammeen lämpimällä vedellä ja nautti hetken täydellisestä rauhasta. Myöhemmin hän katsoi hyvän elokuvan kietoutuen pehmeään vilttiin ja herkutteli viimeisellä palalla omenapiirakkaa.

Ennen nukkumaanmenoa Ella avasi vielä makuuhuoneen ikkunan hetkeksi. Raikas syysilma tulvahti sisään. Jossain kaukana huhuili huuhkaja ja puiden lehdet kahisivat tuulessa. Ella hymyili, päivä oli ollut täynnä pieniä tavallisia asioita: ulkoilua, lukemista, ruoanlaittoa, ystäviä, käsitöitä ja lepoa.

Juuri siksi se oli ollut täydellinen syyspäivä 🍂📚☕🧶🍎✨

 "Syksy ei pyydä meitä kiirehtimään. Se opettaa hiljalleen hidastamaan, sytyttämään kynttilän, avaamaan kirjan ja huomaamaan että tavallisissakin päivissä on paljon kauneutta!"