Sieniviikon salaisuus - Metsän taika

Tapahtuipa kauan sitten Sieniviikolla - aikana, jolloin metsät heräävät puhumaan niille, jotka osaavat kuunnella.

Saija, utelias ja lempeä metsänkulkija, oli saanut kutsun vanhalta sienikirjaltaan, joka oli alkanut kuiskia öisin: "Tule metsään, siellä odottaa salaisuus".

Aamu oli usvainen, ja jokainen askel pehmeässä sammaleessa tuntui kuin astuisi satuun. Saija seurasi polkua, joka ei ollut ollut siellä eilen ja saapui aukiolle jossa kasvoi kaikenlaisia sieniä. Keskellä seisoi vanha tatti, jolla oli pieni hattu ja silmät kuin kastanjat.

"Sinä olet valittu", tatti sanoi. "Sieniviikon aikana metsän sydän avautuu vain niille, jotka kulkevat kunnoituksella metsää kohtaan".

Saija nyökkäsi ja seurasi tattia syvemmälle metsään. Siellä hän oppi tunnistamaan sieniä, kuulemaan niiden tarinoita ja näkemään, kuinka jokainen laji kantoi mukanaan metsän muistoja. Hän tapasi myös koralliorakkaan joka lauloi tuulen mukana ja mustavahakkaan, joka kertoi vanhoja satuja.

Viikon lopuksi Saija sai lahjan: pieni kultainen sienenmuotoinen amuletti, joka loisti himmeästi. "Tämä muistuttaa sinua siitä, että metsä on aina valmis kertomaan tarinansa - jos vain pysähdyt kuuntelemaan".

Ja niin Saija palasi kotiin sydän täynnä metsän taikaa ja korissa sienipiirakan ainekset, jotka maistuivat aivan kuin satu.

HYVÄÄ JA MAKOISAA SIENIVIIKKOA! 

Lauantaina 30.8. juhlitaan Suomen luonnon päivää

 

Suomen luonnon päivää juhlitaan joka vuosi elokuun viimeisenä lauantaina rennosti ja pilke silmäkulmassa. Suuntaa oleskelemaan ulkona ja liputa Suomen luonnolle.

"Jos metsään haluat mennä nyt..." niin siellä voit mm:

* rentoudu luonnossa, sulje silmäsi ja aisti luonto ympärilläsi.
Luonnossa oleskelu hellii sekä mieltä että kehoa ja vähentää stressiä.
* nuku yö ulkona, elokuun pimenevä ilta, unikaverinasi raikas ilma, kattona ääretön tähtitaivas. Nuku teltassa, nuku trampalla, nuku riippumatossa, nuku käpy selän alla tai pää mättäällä. Ota kainaloon oma perhe, kaverit - tai kokeile rajojasi yöpymällä yksin.

Olavin Retkeilijät ry järjestää perinteisen Nuku yö ulkona -tapahtuman lauantaina 30.8.
Lisätietoja löytyy Olavin Retkeilijät ry:n tapahtumat sivulta: https://olavinretkeilijat.sporttisaitti.com/tapahtumat/

 * Sibeliusboksi, tiesitkö, että Suomen arvostetuin säveltäjä Jean Sibelius kantoi mukanaan tulitikkurasiaa, johon hän oli kerännyt mukaansa palan suomalaista metsää mm. tuoretta sammalta? Näin hänellä oli taskussaan pieni rasia, jonka sisältöä nuuhkaisemalla hän pystyi missä tahansa palauttamaan metsän mieleensä.
Tee näin: kerää tyhjään tulitikkurasiaan luonnosta muistoja tuovia luonnonesineitä. Kaikkien esineiden täytyy mahtua tulitikkurasiaan, joten esineet pitää valita huolella. Esineitä voi myös leikata pienemmäksi (esim. irrottaa kävyn suomun tai lyhtentää oksaa sopivan mittaiseksi).
* halaa puita ja osoita, että arvostat omaa lähiympäristöäsi. Halatessa mieli ja keho rentoutuvat ja aistit heräävät.
* sienestys ja marjastus kuuluvat jokamiehen oikeuksiin. Metsät ovat juuri nyt pullollaan ilmaista ruokaa. Suomen luonnonvarakeskuksesta kerrotaan, että arviolta puolet suomalaisista eli n. 2,5 miljoonaa ihmistä poimii marjoja kotitarpeeksi. Silti vain 10 prosenttia metsien sadosta kerätään talteen. Lähde siis rohkeasti metsään marjastamaan!
* Suomen luonnon päivän päätteeksi voit ihailla yllesi kaartuvaa tähtitaivasta ja bongata vaikkapa Linnunradan. Mitkä tähdet loistavat taivaalla ensimmäisinä?

HYVÄÄ SUOMEN LUONNON PÄIVÄÄ! 

Metsä rauhoittaa stressaantuneet aivot

 

Metsässä kulkeminen kohentaa sekä fyysistä- että psyykkistäterveyttä.
Stressi katoaa puiden sekaan, mieli rauhoittuu hiljaisemmassa äänimaailmassa ja koko ihminen rentoutuu.
Verenpaine ja pulssi tasoittuvat ja stressihormonin eritys vähenee.
Metsäretken jälkeen kestittymiskyky paranee.

Metsän vaikutuksia on tutkittu esim. mittaamalla miten aivot reagoivat stressiärsykkeisiin. Metsän myönteiset terveysvaikutukset saadaan helposti: jo parikymmentä minuuttia auttaa laskemaan verenpainetta ja viisi minuuttia metsässä riittää kohottamaan mielialaa.

Kunnon metsä - jossa kuulee luonnon ääniä - on parempi rohto kuin rakennettujen viheralueiden luonto, joka sekin on hyväksi. Metsäannoksessa pätee sama kuin muussakin liikunnassa, parantava vaikutus heikkenee jos retkestä tulee kiireinen-pakonomainen suoritus.

Metsä on matalan kynnyksen paikka: kynnyksiä ei ole ollenkaan, sen sijaan jalkoja joutuu nostelemaan yli risujen ja juurakoiden.

(https://www.aivoliitto.fi/)

Kävelemisen ohessa metsästä voi kerätä runsaasti marjoja - talveksi vitamiinit talteen esim. mustikat, puolukat, vadelmat, lakat...

Mustikka

Mustikka on oikeaa superfoodia ja sen poimintakausi on heinäkuun puolestavälistä syyskuun alkuun.
Mustikka on havumetsien kasvi ja yleinen koko Suomessa. Etelä-Suomessa mustikkaa kasvaa lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Pohjois-Suomessa se kasvaa karummilla kangasmailla.
Mustikka viihtyy paremmin varjoisilla kasvupaikoilla kuin suorassa auringonpaisteessa.

Mustikassa on mm:
* E-vitamiineja
* jonkin verran C-vitamiinia
* superruoaksi mustikan tekevät sen sisältämät polyfenolit, joita siinä on eniten luonnonmarjoista
* antosyaanipitoisuus on suuri. Antosyaanien on todettu mm. laskevan verenpainetta, editävän verisuonten toimintaa ja parantavan insuliiniresistenssiä
* hyvä ravintokuidun lähde, parempi kuin hedelmät

Lue lisää: https://www.martat.fi/ruoka/ruoanvalmistus/ruoka-aineet/marjat/mustikka/

Mustikan terveysvaikutuksista on puhuttu paljon.
Alla muutamia tärkeitä seikkoja:

1. Antioksidantit: mustikat ovat rikkaita antioksidanteista, erityisesti antosyaaneista. Nämä yhdisteet auttavat neutraloimaan vapaita radikaaleja ja suojaavat soluja.
2. Sydämen terveys: mustikoiden säännöllinen syöminen voi auttaa ylläpitämään sydänterveyttä. Ne voivat alentaa verenpainetta ja parantaa verisuonten toimintaa.
3. Aivot ja muisti: mustikat ovat tunnettuja aivojen terveyden edistämisestä. Ne voivat parantaa muistia ja kognitiivista suorituskykyä.
4. Tulehdusta vähentävät vaikutukset: mustikat voivat auttaa vähentämään tulehdusta kehossa.
5. Verensokerin hallinta: mustikat voivat auttaa pitämään verensokerin tasapainossa.
6. Ruoansulatus: mustikat sisältävät kuitua, joka edistää ruoansulatusta.
7. Silmien terveys: antosyaanit voivat myös auttaa ylläpitämään silmien terveyttä.

Muista kuitenkin, että vaikutukset voivat vaihdella yksilöittäin, ja tieteellinen näyttö ei aina ole yksiselitteinen. Mustikoiden terveysvaikutuksia tutkitaan edelleen.
Silti mustikat ovat herkullisia ja terveellisiä, joten niitä kannattaa nauttia!

Marjojen poimimisen ohessa voit tehdä myös Mindfulness harjoituksia, tässä yksi:

Syleile luontoa ja metsää

Valitse vehreä suunta metsässä.
Ota hartioiden levyinen asento jalat vähän koulussa.
Nosta kädet suoraan sivuillesi.
Pidä kuitenkin hartiat rentoina (pudota myös kyynärpäitä reilusti alaspäin ja selkeästi ranteiden alapuolelle).
Pidä käsivarsiasi aivan kuin ne lepäisivät valtavan kokoista palloa vasten.

Nauti metsän kauneudesta.
Hengitä rennosti nenän kautta.
Pidä silmät kiinni tai auki.
Anna itsesi aivan kuin syleillä luontoa ja metsää, vaikka et siihen koskekaan.
Anna metsän ravita sinua.

Jatka minuutti, pari tai hetki.

Tuo tämän jälkeen kätesi rinnallesi ja lepää hetki käsillä hengitystä seuraten.

(https://hidastaelamaa.fi/) 

Kohtalon koneisto - Kellosepän arvoitus

 

Kylmä tuuli pyyhkäisi pitkin mukulakivikatuja, kun Ella astui ulos. Hänen kenkänsä narahtivat oudosti kivetyksellä - ei ääni, johon nykymaailmassa törmäsi. Julia seurasi heti perässä ja hengitti syvään ilmaa, joka tuoksui savulta, rasvalta ja joltakin vanhalta, kauan sitten kadonneelta.

"Hevonen." Anita totesi epäuskoisena, kun suuri ruskea elikko veti kärryjä aivan heidän ohitseen.

Raimo oli bongannut kyltin tien toiselta puolelta. "Kelloseppä J. Lintula." Siinä luki. Talo oli pieni kivirakennus, jonka ikkunaluukut repsottivat. Ovi oli raollaan.

"Onko se... kutsu vai ansa?" Kysyi Julia, ja Taavi nyökkäsi hiljaa. Hän oli muuttunut - vakavampi, kuin jokin olisi herännyt hänen sisällään.

He astuivat sisään.

Sisällä leijui hartsin ja öljyn tuoksu. Seinillä roikkui kellotauluja eri aikakausilta. Pöydällä lojui puolivalmiita koneistoja, joiden naksutus jatkui, vaikkaa mikään ei näyttänyt niitä liikuttavan. Takaseinällä oli suuri seinäkello, jonka viisarit liikkuivat taaksepäin.

Sähkö-Kasper tutki laitetta hetken.

"Tämä ei ole mikään tavallinen kello. Tämä laskee... ei aikaa, vaan mahdollisuuksia. Katso." Hän osoitti kaiverrusta kellon pohjassa: "Aika ei kulu - se kerrostuu."

Ella löysi lattialta toisen muistikirjan, samankaltaisen kuin se, jonka he olivat aiemmin käyttäneet. Sen kannessa oli nimikirjaimet J.L. ja sen ensimmäinen sivu oli kuin suoraan heille kirjoitettu: "Jos luet tätä, koneisto on käynnistetty. Ette ole täällä sattumalta. Jokaisella ajalla on hintansa. Jokaisella kellolla, tarkoituksensa."

"Lintula tiesi." Raimo sanoi hiljaa. "Hän tiesi, että joku tulisi takaisin. Me."

Silloin kellon takaa kuului kolahdus.

Kaikki jähmettyivät.

Ovenraosta astui esiin mies. Musta takki, hopeinen kellonketju, ja silmät jotka eivät kuuluneet tähän maailmaan. Hän puhui hitaasti, ikään kuin olisi kuunnellut jotain, mitä muut eivät kuulleet.

"Te olette myöhässä... mutta ette liian myöhässä."

"Sinä olet... Lintula?" Anita kysyi.

Mies hymyili. "En enää. Koneisto otti omansa. Mutta minä voin auttaa - tai estää. Se riippuu siitä, mitä etsitte."

"Totuutta." Taavi sanoi.
"Tai pääsyä takaisin." Lisäsi Ella.
"Tai ehkä... vain ymmärrystä." Julia sanoi hiljaa.

Lintulan silmät muuttuivat varjoisiksi.

"Ymmärrys vaatii uhrauksen. Ajan salaisuus ei paljastu ilman kipua."

Hän osoitti pöydällä lepäävää pienempää kellon osaa - tyhjää syvennystä, johon näytti kuuluvan vielä yksi osa.

"Tässä ajassa, yksi teistä on jo kadottanut sen."

"Kadottanut mitä?" Kysyi Anita.

Lintula käänsi päätään hitaasti: "Ajankoneen sydän ei ole enää täällä. Se on teissä - mutta ette vielä teidä, kenessä."
"Sydän on meissä kaikissa, palataan takaisin nykyaikaan ja mietitään yhdessä tätä kaikkea seikkailua." Sanoi Ella.

He palasivat nykyaikaan ja istuivat yhdessä pöydän ääreen. Arvoitus oli nyt selvitetty. "Mutta mikä se oli?" Kysyi Taavi.

Ella vastasi: "Noh, kuunnelkaa tätä. Meillä kaikilla on sydän, elämä kaipaa muutoksia, mutta eikö yhteishetket voisi pysyä samana, niiden ei tarvitse muuttua sillä sydän ja läheiset ovat tärkeimpiä. Ne tekevät päivästä iloisen ja piristävän."

 

 

Kohtalon koneisto - Ajan halki Kierrätysmyymälästä

 

Lauantai-iltana myymälä oli suljettu, verhot vedetty ikkunoiden eteen ja kellariin vievä ovi auki. Anita, vaikka vastahakoinen, oli lopulta taipunut muiden painostukseen - "yhtainen hulluus on sentään yhteistä", kuten Julia oli todennut.

Pöydälle oli asetettu kaikki osat:
- Kello, jonka Julia oli löytänyt.
- Viisarit, jotka Raimo oli tuonut.
- Käsinkirjoitettu muistikirja, jonka viimeisessä luvussa luki:
"Kun sydän sykkii ja viisarit kohtaavat, portti aukeaa aikaan, jota ei voi ostaa."

Sähkö-Kasper asensi osat rauhallisesti, mutta tarkasti. Hän tuntui vaipuneen jonkinlaiseen transsiin, kuin olisi aina tiennyt, miten tämä tehdään.

"Ja se sydän...?" Ella kysyi.

Taavi astui hiljaa esiin ja laski kätensä kellon koneiston päälle. Hänelle oli sanottu, että sydämen löytää kun uskoo.

"Minulla on sydän, niin meillä kaikilla on. Laittakaa kädet kellon päälle ja uskokaa." Taavi sanoi. Ja niin alkoi tapahtua.

Kello käynnistyi. Viisarit pyörähtivät kerran ympäri ja pysähtyivät kohtaan 00:00. Kaikki ympärillä värähti. Valot sammuivat hetkeksi. Kun ne syttyivät uudelleen, myymälä ei ollut enää entisensä.

He eivät olleet enää tässä ajassa.

Ikkunoista näkyi vanhanaikaisia vaunuja, hevosia ja ihmisiä hattuineen. Seinille oli ilmestynyt vanhoja lehtileikkeitä - "Avattiin uusi kellosepänliike 1897" ja "Katoamistapaus: kelloseppä Janne Lintula - mies, joka rakensi ajan vangin."

Ella avasi oven ja astui ulos. He eivät olleet matkustaneet vain ajassa, vaan ehkä myös tarinassa, jota heidän oli tarkoitus jatkaa. kelloseppä Lintulan arvoitus olli vasta alussa.

Anita huokaisi: "Ja minä kun luulin, että suurin ongelma olisi hinnoitella Arabian kahvikupit oikein."

Julia nauroi: "Tervetuloa menneisyyteen. Eiköhän mennä katsomaan, tarvitseeko joku Kierrätysmyymälää - vähän etuajassa."

 

Kadonneen kellon arvoitus - Kierrätysmyymälän mysteeri jatkuu

 

Pari viikkoa oli kulunut siitä, kun outoja alkoi tapahtua. Myymälän väki ei puhunut niistä ääneen, mutta jokainen tunsi ilmassa saman - kuin jokin olisi jäänyt kesken.

Eräänä harmaana tiistaiaamuna Ella saapui tavallista aiemmin. Ikkunan alle oli ilmestynyt vanha matkalaukku. Se oli suljettu, mutta sen päällä oli lappu: "Löytöjen löytö - vain oikeilla käsillä avattavaksi."

Ella kyykistyi tutkimaan laukkua, mutta sen lukko ei antanut periksi. Hän päätti odottaa Taavia. Tämä saapuikin pian, mukanaan uusi laatikollinen kirjoja ja tuttu, rauhallinen ilme kasvoillaan.

"Löysitkö sen jo?" Taavi kysyi yllättäen.
"Siis... mistä sä puhut?" Ella kysyi.

"Siitä laukusta. Näin sen unessa viime yönä. Se on kellon koti."

Samaan aikaan Julia ja Anita järjestivät takahuoneessa vaatteita. Julia pysähtyi äkisti ja nosti esiin vanhan rannekellon. Se oli pysähtynyt aikaan 11:11, mutta sen lasin alla näkyi jotain erikoista - kuin pieni kartta, joka oli kaiverrettu kellon taustaan.

"Anita... tää ei oo mikään tavallinen kello."

He veivät kellon Ellalle ja Taaville, jotka yrittivät yhä avata matkalaukkua. Kun kello asetettiin laukun kannelle, lukko napsahti auki itsestään.

Laukun sisältä löytyi käsinkirjoitettu muistikirja, jonka kannessa luki: "Myymälän aika - Ensimmäinen kierros." Sen sivuilta paljastui, että Kierrätysmyymälä oli rakennettu entisen kellosepän verstaalle, jonka uskotaan aikoinaan valmistaneen kellon, joka mittasi ei aikaa - vaan kohtaloa.

Sähkö-Kasper ilmestyi paikalle juuri oikeaan aikaan. Hän alkoi tutkia muistikirjaa ja sai nopeasti selville, että kelloon tarvittiin kolme osaa: koneisto, viisarit ja sydän.

"Kaksi osaa meillä jo on. Tuo kello on koneisto, ja viisarit saadaan vanhasta seinäkellosta, jonka vein korjaukseen viime kuussa. Mutta sydän... se ei ole esine. Se on ihminen." Kasper sanoi hitaasti

"Tai ehkä tunne." Ella ehdotti.

Anita huokaisi. "Tämä alkaa mennä liian syvälle. Meidän piti vain kierrättää tavaraa, ei aika-avaruuslaitteita."

Mutta jokin veti heitä eteenpäin. Koko porukka päätti, että lauantaina, myymälän sulkemisajan jälkeen, he kokoontuisivat avamaan muistikirjan viimeisen luvun.

Raimo ilmestyi paikalle juuri ennen kuin myymälä suljettiin. Hänellä oli kädessään puinen pieni laatikko, jonka oli löytänyt varaston nurkasta. Sen sisällä... olivat kellon viisarit - täydellisesti sopivat.

"Se sydän, se puuttuu vielä." Ella sanoi hiljaa.
"Ehkä se on meissä." Taavi sanoi ja katsoi heitä kaikkia vuorotellen.

He eivät tienneet vielä, mitä tapahtuu, kun kello kootaan kokonaiseksi. Mutta yksi asia oli varma - myymälä ei ollut enää pelkkä myymälä. Se oli portti johonkin paljon suurempaan.

 
 

Aarteita ja arvoituksia - Päivä Kierrätysmyymälässä

 

 

Ella hymyili itsekseen avatessaan pienen Kierrätysmyymälän ovea. Hän oli ollut täällä töissä vasta kaksi kuukautta, mutta rakasti jo myymälän tuoksua - vanhan puun, kirjojen ja aikakausien sekoitusta. Taavi, pitkä ja rauhallinen mies, istui jo tiskin takana tutkimassa vanhaa kolikkokokoelmaa, jonka joku oli lahjoittanut edellisenä iltana.

 

"Huomenta!" Ella tervehti.

"Huomenta vaan. Tiedätkö, täältä löytyi euron kolikko vuodelta 2001, jolla on virhepainatus - voi olla arvokas." Taavi sanoi silmät tuikkien.

 

Hetken päästä sisään asteli Raimo - entinen varastotyöntekijä, joka oli löytänyt uuden suunnan elämässään vapaaehtoistyöstä. Hän työnsi sisään rämisevän ostoskärryn täynnä vanhoja radiolaitteita ja lampunvarjostimia.

 

"Mistä nämä?" Anita, myymälän tomera vetäjä, asteli paikalle papereita selaten.

"Naapuritalon ullakolta. Julia sanoi, että siellä on roskavala tulossa, niin ehdin väliin." Raimo vastasi ylpeänä.

 

Juuri kun Ella oli järjestämässä ikkunanäyttöä, myymälän ovikello helähti tavallista kovemmin. Sisään tupsahti Sähkö-Kasper - tekninen ihmemies, jolla oli taipumus keksiä enemmän kuin korjata.

 

"Terve porukka! Mä toin sen kasettisoittimen, josta puhuttiin. Ja hei - arvatkaas mitä? Se pitää ääntä vaikka se on pois päältä. Siinä on jotain outoa." Kasper ilmoitti innoissaan.

 

"Älä tuo mitään kirottuja esineitä meille, Kasper." Julia murahti kulman takaa, missä hän lajitteli vaatteita. Hän oli myymälän käytännön nainen, joka tiesi jokaisen paidan ja hintalapun paikan.

 

Päivän mittaan myymälässä kävi asiakkaita, mutta omituisuudet alkoivat kasaantua. Vanha nallekarhu liikahti hyllyllä itsekseen. Pöytälaatikosta löytyi postikortti vuodelta 1953, joka oli osoitettu myymälän osoitteeseen - mutta siinä puhuttiin tulevaisuudesta. Sähkö-Kasperin kasettisoitin alkoi soittaa vanhaa laulua, jota kukaan ei tunnistanut - eikä siinä ollut paristoja.

 

Ella ja Taavi tutkivat kolikkoa uudelleen ja huomasivat sen taustassa pienen kaiverruksen: "Palaa kun aika on."

 

Anita päätti, että päivän salaisuudet oli parasta unohtaa ennen kuin kaikki säikähtäisivät. "Tänään laitetaan myyntiin vain kirjoja ja astioita. Esineet, jotka liikkuu itsekseen, menee varastoon."

 

Päivän päätteeksi he istuivat kahvipöydän ääressä. Raimo nauroi.
"Ehkä tää myymälä ei olekaan vain kierrätyspaikka - ehkä se kierrättää aikaa."

"Tai kohtaloita." Julia lisäsi hiljaa.

 

Sähkö-Kasper nosti kahvikuppinsa.

"Olipa mitä tahansa - täällä tapahtuu aina jotain sähköistä."