Tapahtuipa kauan sitten Sieniviikolla - aikana, jolloin metsät heräävät puhumaan niille, jotka osaavat kuunnella.
Saija, utelias ja lempeä metsänkulkija, oli saanut kutsun vanhalta sienikirjaltaan, joka oli alkanut kuiskia öisin: "Tule metsään, siellä odottaa salaisuus".
Aamu oli usvainen, ja jokainen askel pehmeässä sammaleessa tuntui kuin astuisi satuun. Saija seurasi polkua, joka ei ollut ollut siellä eilen ja saapui aukiolle jossa kasvoi kaikenlaisia sieniä. Keskellä seisoi vanha tatti, jolla oli pieni hattu ja silmät kuin kastanjat.
"Sinä olet valittu", tatti sanoi. "Sieniviikon aikana metsän sydän avautuu vain niille, jotka kulkevat kunnoituksella metsää kohtaan".
Saija nyökkäsi ja seurasi tattia syvemmälle metsään. Siellä hän oppi tunnistamaan sieniä, kuulemaan niiden tarinoita ja näkemään, kuinka jokainen laji kantoi mukanaan metsän muistoja. Hän tapasi myös koralliorakkaan joka lauloi tuulen mukana ja mustavahakkaan, joka kertoi vanhoja satuja.
Viikon lopuksi Saija sai lahjan: pieni kultainen sienenmuotoinen amuletti, joka loisti himmeästi. "Tämä muistuttaa sinua siitä, että metsä on aina valmis kertomaan tarinansa - jos vain pysähdyt kuuntelemaan".
Ja niin Saija palasi kotiin sydän täynnä metsän taikaa ja korissa sienipiirakan ainekset, jotka maistuivat aivan kuin satu.
HYVÄÄ JA MAKOISAA SIENIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti