Aarteita ja arvoituksia - Päivä Kierrätysmyymälässä

 

 

Ella hymyili itsekseen avatessaan pienen Kierrätysmyymälän ovea. Hän oli ollut täällä töissä vasta kaksi kuukautta, mutta rakasti jo myymälän tuoksua - vanhan puun, kirjojen ja aikakausien sekoitusta. Taavi, pitkä ja rauhallinen mies, istui jo tiskin takana tutkimassa vanhaa kolikkokokoelmaa, jonka joku oli lahjoittanut edellisenä iltana.

 

"Huomenta!" Ella tervehti.

"Huomenta vaan. Tiedätkö, täältä löytyi euron kolikko vuodelta 2001, jolla on virhepainatus - voi olla arvokas." Taavi sanoi silmät tuikkien.

 

Hetken päästä sisään asteli Raimo - entinen varastotyöntekijä, joka oli löytänyt uuden suunnan elämässään vapaaehtoistyöstä. Hän työnsi sisään rämisevän ostoskärryn täynnä vanhoja radiolaitteita ja lampunvarjostimia.

 

"Mistä nämä?" Anita, myymälän tomera vetäjä, asteli paikalle papereita selaten.

"Naapuritalon ullakolta. Julia sanoi, että siellä on roskavala tulossa, niin ehdin väliin." Raimo vastasi ylpeänä.

 

Juuri kun Ella oli järjestämässä ikkunanäyttöä, myymälän ovikello helähti tavallista kovemmin. Sisään tupsahti Sähkö-Kasper - tekninen ihmemies, jolla oli taipumus keksiä enemmän kuin korjata.

 

"Terve porukka! Mä toin sen kasettisoittimen, josta puhuttiin. Ja hei - arvatkaas mitä? Se pitää ääntä vaikka se on pois päältä. Siinä on jotain outoa." Kasper ilmoitti innoissaan.

 

"Älä tuo mitään kirottuja esineitä meille, Kasper." Julia murahti kulman takaa, missä hän lajitteli vaatteita. Hän oli myymälän käytännön nainen, joka tiesi jokaisen paidan ja hintalapun paikan.

 

Päivän mittaan myymälässä kävi asiakkaita, mutta omituisuudet alkoivat kasaantua. Vanha nallekarhu liikahti hyllyllä itsekseen. Pöytälaatikosta löytyi postikortti vuodelta 1953, joka oli osoitettu myymälän osoitteeseen - mutta siinä puhuttiin tulevaisuudesta. Sähkö-Kasperin kasettisoitin alkoi soittaa vanhaa laulua, jota kukaan ei tunnistanut - eikä siinä ollut paristoja.

 

Ella ja Taavi tutkivat kolikkoa uudelleen ja huomasivat sen taustassa pienen kaiverruksen: "Palaa kun aika on."

 

Anita päätti, että päivän salaisuudet oli parasta unohtaa ennen kuin kaikki säikähtäisivät. "Tänään laitetaan myyntiin vain kirjoja ja astioita. Esineet, jotka liikkuu itsekseen, menee varastoon."

 

Päivän päätteeksi he istuivat kahvipöydän ääressä. Raimo nauroi.
"Ehkä tää myymälä ei olekaan vain kierrätyspaikka - ehkä se kierrättää aikaa."

"Tai kohtaloita." Julia lisäsi hiljaa.

 

Sähkö-Kasper nosti kahvikuppinsa.

"Olipa mitä tahansa - täällä tapahtuu aina jotain sähköistä."