Kevät

Kevätaurinko paljasti pölyhiukkaset ilmassa ja sai kodin tuntumaan siltä, että jokin kaipasi muutosta. Oli aika kevätsiivoukselle. Kaapit avautuivat yksi kerrallaan ja esiin ilmestyi tavaroita, joihin oli kertynyt vuosia ja muistoja.

Vanha takki ei enää mahtunut päälle, mutta sen taskusta löytynyt bussilippu hymyilytti. Kirjat, jotka oli luettu moneen kertaan pinottiin lattialle. Jokainen esine pysäytti hetkeksi - mistä se oli tullut ja mihin se voisi vielä päätyä.

Osa tavaroista lähti kierrätykseen. Ne pakattiin huolellisesti, ei luopumisen surulla vaan kevyellä toiveella: ehkä joku toinen löytäisi niistä iloa. Vanha lamppu jäi kuitenkin kotiin. Se sai uuden varjostimen ja paikan ikkunan viereen - ja näytti yhtäkkiä aivan uudelta.

Keittiön laatikosta löytynyt purkki muuttui kynäastiaksi, ja hieman kulunut viltti levitettiin sohvalle uudeksi lempipaikaksi. Tavarat eivät olleet menettäneet arvoaan - ne olivat vain odottaneet uutta käyttöä.

Kun siivous oli ohi, koti tuntui avarammalta. Ei vain siksi, että tilaa oli enemmän, vaan siksi että jokaisella jäljelle jääneellä esineellä oli taas merkitys. Kevätsiivous ei ollut ollut pelkkää luopumista, vaan uuden alun tekemistä - itselle ja tavaroille.