Sitten eräänä aamuna kaikki muuttui - ei herätyskelloa, ei kiirettä - vain hiljaisuus ja valo, joka täytti huoneen. Kesäloma oli alkanut.
Kesä päätti tehdä vaikutuksen heti alusta alkaen. Päivät olivat pitkiä ja lämpö nousi nopeasti. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, ilma oli raskas ja lämmin, eikä tuuli juuri jaksanut liikkua. Hetkittäin tuntui, että koko maailma oli pysähtynyt kuumuuteen.
Olohuoneen nurkassa seisoi tuttu viilennystuuletin. Talvella se oli ollut melkein unohdettu, mutta nyt sen aika oli tullut. Se hyrähti käyntiin ja alkoi pyörittää ilmaa hiljaisella, tasaisella rytmillä. Se ei ollut mikään myrsky, mutta juuri sopiva - pieni helpotus lämpöön.
Eräänä kuumana päivänä päätettiin lähteä järvelle. Ajatus viileästä vedestä tuntui melkein unelmalta. Polku rantaan oli kuiva ja lämmin, ilmassa tuoksui mänty ja kesä. Järvi kimalteli auringossa, tyynenä ja kutsuvana.
Kun jalat koskettivat vettä, viileys kulki pitkin kehoa kuin helpottava huokaus. Uinti ei ollut vain virkistävää - se tuntui palauttavan jotakin, mitä kuumuus oli vienyt. Vesi kannatteli, hiljensi ja viilensi samaan aikaan.
Rannalla istuttiin pitkään, annettiin auringon kuivattaa iho ja kuunnteltiin veden liplatusta. Siinä hetkessä ei ollut kiirettä mihinkään.
Kun illalla palattiin kotiin ilma oli yhä lämmin, mutta jotain oli muuttunut. Tuulettimen tasainen humina tuntui rauhoittavalta, melkein kuin osa kesän omaa ääntä. Ikkunasta tuli sisään kevyt iltatuuli, joka sekoittui sen pyörteeseen.
Kesä ei ole pelkkää helppoutta - se on kuumaa, hidasta ja välillä uuvuttavaa. Mutta se on myös juuri sitä mitä on kaivattu: vapautta, vettä, valoa ja pieniä hetkiä jotka jäävät mieleen.
Ja siinä - pehmeässä illassa, tuulettimen viilentäessä hiljaa huonetta tuntui siltä, että kesä oli vihdoin oikeasti alkanut.
🌞 HYVÄÄ KESÄLOMAA KAIKILLE JO LOMALLA OLEVILLE JA HEILLE KELLÄ LOMA ON VIELÄ EDESSÄPÄIN 😎
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti