Nuutinpäivä

 

Uusi vuosi arkisin aherruksin on alkanut, sekä Joulunvietto on jo takana päin. Vai onko?

Joulun ajan päättymisestä voidaan olla kahta mieltä.

Toisilla joulun aika loppuu loppiaiseen.
Loppiainen on kristillinen juhlapäivä, joka päättää joulun pyhäpäivät. Sitä nimitetään myös Jumalan ilmestymisen juhlaksi, ja se on todennäköisesti joulua vanhempi kristillinen juhla. Loppiaista vietetään 6. tammikuuta ja se on yleinen vapaapäivä Suomessa.

Toisilla taas joulun aika loppuu Nuutinpäivään.
Sananlasku "Hyvä Tuiomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi" on useimmille tuttu. Vanhojen lakien mukaan joulurauha kesti 20 päivää ja päättyi siten 13. tammikuuta.

Perinteisesti joulukuusi ja joulukoristeet korjataan Suomessa pois Nuutinpäivänä, vaikka nykyisin moni tekee sen jo aiemmin. Myös nuuttipukki kuuluu tiiviisti Nuutinpäivään, vaikka moni ei nykyään tiedä, mistä perinteestä on kyse.

Parhaiten Nuutinpäivän perinne on säilynyt Lounais-Suomessa, jossa lapset saattavat kiertää nuuttipukkeinä talosta taloon esiintymässä palkkiota vastaan.

Tapa muistuttaa pääsiäisen virpomista. Ensin soitetaan ovikelloa ja kysytään, saako nuuttipukki tulla sisään. Sitten lauletaan tai esitetään loru, ja yleensä esityksestä saa palkan.

Hyvää Uutta Vuotta

 

Vuosi 2023 lähenee loppuaan, enää muutama päivä aikaa nauttia tästä kuluvasta vuodesta.

Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet blogiamme. Toivottavasti olette mukana myös ensi vuonna.

 

Toivotamme kaikille lukijoille Hyvää Uutta Vuotta 2024

"Uusi vuosi mukanaan
johtaa tuntemattomaan.
Viel´ on kaikki ihan uutta.
monta, monta salaisuutta
tuonee vuosi tullessaan.
Emme tunne juonta sen
vain uteliaana eläen,
eläen päivän kerrallaan
vie tarina meitä mukanaan."
- Birgit Ahokas -

Joulu - jokavuotinen painajainen vai aidosti rentouttava juhla?

 


Joulunpyhien selviytymisopas.
Näillä asiantuntijan vinkeillä selviät loppuvuoden kuumoittavimmasta juhlapyhästä.

1. Laita kiire kaappiin!
Mieti mikä itselle on se joulun rauha. Jos se on sohvalla leffojen katselu tai lukeminen, tee niin. Älä vaadi toisia nauttimaan siitä mistä itse nautit. 

2. Tuo valoa pimeyteen!
Täällä pimeyden keskellä on fiksua, että meillä on tällainen juhla. Käytä tilaisuus siis hyväksi ja nuku riittävästi, lue riittävästi! Kerrankin on aikaa voimaantua ja saada oivalluksia.

3. SYÖ!
Hyvä ruoka kuuluu jouluun, mutta muista miettiä, mikä on hyvä ruoka kenellekin. On tärkeää jutella, tykkääkö laatikoista varmasti joku, eikä rakentaa automaattisesti niistä perinteitä. Jos hampurilaiset tuovat joulun, hakekaa niitä! Turha myöskään ampua yli, vähempikin riittää.

4. Vaali perinteitä tai uudista ne!
Pysähtykää miettimään, mitkä perinteet ovat vaalimisen arvoisia ja mitkä joutavat jo jäädä. Jos haudalla käynti ahdistaa, jätä se väliin. Jos taas joulu ei sitä ilman tule, niin pidä siitä kiinni. Ottakaa mukaan uusia ja miettikää, mitä kukin omaan jouluuunsa toivoo.

5. Järki lahjoihin!
Lapsille lahjat ovat tietenkin tärkeitä, mutta aina voi lapsenkin kanssa miettiä sitä mikä on lahjan tarkoitus. Kilpavarustelu on turhaa ja kallista. Mitä, jos pohtisitte yhdessä muita mahdollisuuksia, kuten esim. yhteistä leffailtaa tai hierontaa.

6. Turvaa joulu!
Monille ikävä kyllä joulu on myös aikaa ahdistukselle ja jopa pelolle. On tärkeää ottaa huomioon, ettei aiheuta muille huolta tai hätää. Alkoholi ja väkivallan pelko on monilla läsnä myös jouluna.

7. Helpota sukupalapeliä!
Työelämä on kiireistä ja välillä on tärkeää saada yhteistä pysähtymistä perheen ja suvun kanssa. Eri sukupolvien toiveiden tai uusperheiden traditioiden yhteensovittaminen voi silti olla hankalaa. Tärkeintä on aito kiinnostus toisen tapoihin ja sen miettiminen, onko eri ihmisten tapoja mahdollista tuoda lähemmäksi toisiaan. Arvostus keskustelussa vie jo pitkälle. Yhteinen halu toteuttaa hyvä joulu luo pohjan yhteistyölle.

8. Vältä konfliktit puhumalla!
Jos joulu suhaten eri sukulaisten välillä stressaa ja viimeiset vuodet joulu on ollut enemmänkin suorite kuin nautinto, ottakaa asia suvussa puheeksi. Tuo arvostavalla tavalla esiin se, mitä joulu itsellesi merkitsee ja sano se. On hyvä kuitenkin ottaa huomioon toiset ja se miten saadaan yhdessä olo järjestettyä. Riittäisikö joskus nopeampi vierailu tai kenties puhelu? Yritä pitää huolta että omanlainen joulu toteutuu ilman että loukkaa toista.

9. Älä jätä yksin!
Joulu on tuskainen aika yksinäiselle. Yritä varmistaa, ettet aiheuttaisi yksinäistä joulua kenellekään. Perheetkin voisivat olla mukana poistamassa joulun yksinäisyyttä omalta osaltaan. Mitä, jos joulunakin kutsuttaisiin mukaan myös niitä yksinäisiä ja etäisempiä ihmisiä sekä vietäisiin tereyhdyksiä ja tunnelmaa myös muille? Lapsille on myös hyvä opettaa, että joulu on yhdessäolon aikaa. Aina voi luoda uuden perinteen ja avata joulunsa myös muillekin kuin lähisukulaisille.

(Asiantuntijana: Susanna Winter, sosiaalipsykologi)

yle.fi/aihe/artikkeli/2016/12/20/joulu-jokavuotinen-painajainen-vai-kerrankin-aidosti-rentouttava-juhla

Joulukuusi

 

Joulukuusen alkuperästä ollaan montaa eri mieltä.
Siitä on löytynyt merkintöjä 1500-luvun Saksasta, 1441 Tallinnasta ja 1510-luvun Latviasta.

Koristellut joulukuuset olivat aluksi ylempien säätyluokkien tapa, josta ne pikkuhiljaa levisivät talonpoikaistorppiin.
Suomessa joulukuuset yleistyivät 1800-luvun lopulla.
Toisaalta esikristillisenä aikana kuuset olivat germaanisten ja skandinaavisten heimojen keskuudessa tärkeä osa talvipäivänseisauksen juhlintaa joulukuun lopulla.
Talot koristeltiin ikivihreillä kuusenoksilla merkiksi siitä, että pimeys väistyisi pian valon ja elämän tieltä.

Kuusi on suomalaisessa perinteessä ollut tärkeä pitämys- ja uhripuu.
Pihakuuselta on kysytty hyvää asuinpaikkaa, "sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asuminen".
Myös edesmenneet on saateltu viimeiselle matkalle havuseppelein.
Vanha kansa on käyttänyt kuusia hää-, juhannus- ja nimipäiväkoristeena.
Joulukuusi onkin alun perin lähtöisin pakanajuhlista ja kirkko ei katsonut hyvällä joulukuusen yleistymistä, vaan yritti hillitä sitä kaikin keinoin.

Joulukuusi kannattaa kaataa yläkuulla, jolloin se pitää neulasensa paremmin ja imee paremmin vettä.
Joskus kuusi intoutuu tekemään kerkkiä sisällä lämpimässä oltuaan.
Joulun jälkeen kuusen neulasista voi tehdä ääreisverenkiertoa elvyttävän jalkakylvyn. Se myös lievittää reumaattisia kipuja ja lihassärkyä.

Kuljetusvastaava Ossi

Ohjaajahaastattelun kiperiin kysymyksiin on vastausvuorossa kuljettajamme Ossi.

Nimi:
Natunen Ossi

Työnkuva:
Ohjaaja, kuljetuspuolen vastaava.

Koulutus, joka tähän ammattiin vaaditaan:
Ei mitään, tai logistiikan tutkinto plussaa.

Kuinka kauan olet ollut täällä töissä:
N. 3 vuotta, josta n. puoli vuotta ohjaajana.

Työssäni parasta on...
Monipuoliset työt ja ihmiset, maisemat ajaessa uusiin paikkoihin.

Toteemieläimeni:
Rusakko.

Paras luonteenpiirteeni:
Ystävällisyys.

Mitä viimeksi kierrätit:
Vaatteita.

Mottoni:
Kyllä se siitä.

Kiertotalouden taikaa - Toimarin kekrisoihdut kuivatuista lupiininjuurista

Mitä tuumaat, mitä syntyy, kun yhdistetään kuivattuja lupiininjuuria, kananmunakennoja, kynttilänjämiä ja pihlajanvesoja sekä sananjalan lehtiä? Kun lisätään vielä sinnikäs kokeilunhalu, kekriperinteen arvostus sekä värkkäämistä rakastavia aikomusenergisiä käsipareja? Syntyikö Toimarilaisten tyhy-päivässä iloa ja valoa kierrätyksen ihmeellisessä hengessä - siitä kertoo tämä juttu.

Toimarin puuverstaasta alkoi kiiriä nakse

Heti sen jälkeen, kun glögit oli juotu ja otettu oma aikomusenergia iloa tuottavalle lokakuun lopun työhyvinvointipäivälle, alkoi Toimarin puuverstaassa tapahtua. Pihlajanvesoista mitattiin ja katkaistiin oman kyynärän mittainen voimasauva, josta tyhyilyn aikana jokainen kokosi oman kekrisoihdun - nykyajan kierrätysmateriaaleista muovatun kitupiikin.

Suomalaisiin kekriperinteisiin on kuulunut nauriiden kovertaminen hiljalleen palaviksi lyhdyiksi, joita kutsuttiin kitupiikeiksi. Toimarin soihtupajassa kyllä tavoittelimme hieman isommalla liekillä roihuavia soihtuja!

Soihtupajassa kädet lupiininjuurimurskeeseen

Soihtupajassa jokainen kieputti kyynäränmittaiseen voimasauvaansa ensin kämmenenleveytensä verran puuvillalankaa, jolla soihtuainekset lopuksi sidottaisiin kiinni. Sitten alettiin koostaa soihtua sananjalan suurelle lehdelle.

Ensin kananmunakennosta leikattu ja steariinissa kostutettu "sytytyssydän", sitten lupiininjuurihakkelusta, seuraavaksi steariinissa kastettu voimasauva. Tämän kaiken päälle lupiininjuurimursketta ja toinen sytytyssydän. Sen jälkeen kääntämään sananjalat kaiken ympäri ja muovaus soihduksi ja puuvillalangalla kiinnisitominen. Lopuksi vielä soihdun kastelu sulassa steariinissa noin puoleen väliin. Hetken kuivaus, uudelleen kostutus ja kuivaus. Valmista tuli - maailman ensimmäiset lupiinisoihdut olivat syntyneet Toimarilaisten osaavissa käsissä!

Saattoipa tässä touhussa saada käsiinsä himppusen myös hyviä metsäbakteereja, sen verran lupiinimurskeessa oli metsämaata.

Kuva: kuivatuista lupiininjuurista kootut Toimarin kekrisoihdut

Komealupiinit perinnemaisemista hyötykäyttöön

Ennen kuin 40:llä innokkaalla soihtupajalaisella oli raaka-aineet soihtujen kokoamiseen, oli aurinkoisena toukokuun talkoopäivänä kaivettu pistolapioilla vanhoihin hakamaisemiin ryöstäytynyttä komealupiinikasvustoa - hikipisarat selkäpiitä pitkin valuen. Onneksi välillä sai napostella talkoolaisille paistettuja muurinpohjalettuja ja hörpätä pannukahvia! Lisäksi voitiin iloita siitä, että hakamaisemiin leviäisivät takaisin metsämansikat ja kissankellot eikä lupiinien myrkyllinen siitepölykään enää pääsisi heikentämään kimalaisten lentokuntoa, muistia ja lisääntymiskykyä ja metsämarjatkin tekisivät parempaa satoa!

Lupiininjuuria tuotiin Toimarin takapihalle kuivumaan muutama jätesäkillinen. Loppukesästä juurista perattiin niissä vielä kiinni ollut multa ja pakattiin odottamaan silppuamista. Oksasilppuri pääsi rallattamaan toden teolla syyskuussa ja ensimmäisten lupiinisoihtujen kokoamis- ja polttotestaukset pääsivät käyntiin. Sananjalkojen suuret lehdet soihdun käärimismateriaalina osoittautuivat parhaimmaksi ja niin oli vuorossa keruureissu sananjalkametsikköön. Pihlajavesaikko sai kyytiä samalla reissulla ja niinpä tuli perattua taimikkoa parempaan kasvukuntoon. Niin ja kananmunakennoista leikattiin noin senttimetrin levyisiä suikaleita, jotka kasteltiin sulassa steariinissa sytytyssydämiksi.

Kuva: kananmunakennojen leikkaus sytytyssydämiksi

Päivän päätteeksi kierrätyspajan metalliselle luurangolle syntyi Toimarin tilateos "lupiineista luumeneita"

Lokakuisen tyhy-päivän soihtupajan päätteeksi pistettiin ulkovaatteet niskaan ja suunnistettiin pihalle sytytysroihujen luo, jokaisella oma kekrisoihtu tassuissa. Luurankopatjan metalliset kierteet vastaanottivat yksi toisensa jälkeen palavan soihdun pideltäväkseen ja saimme paistatella varttitunnin liekkien lämmössä ja hohteessa. Kuka mitäkin miettien, liekkien tanssin tahdissa.

Samalla todistimme, että lupiininjuuretkin voivat tuottaa valoa ja iloa. Myös jokainen kierrätetty kynttilänjämä, jokainen kierrätetty kananmunakenno ja jokainen perattu pihlajanvesa voi muuttua käsissämme osaksi tämän hetken hyvääoloa.

Loppusanat

Mutta miksi ihmeellä "lupiineista luumeneita"? Luumen on SI-järjestelmän mukainen valovirran yksikkö, joka kuvaa kuinka paljon näkyvää valoa valonlähde säteilee eli tuottaa kokonaisuudessaan. Me Toimarilaiset synnytimme siis komealupiinin kuivatuista juurista valoa, jonka määrä voisi olla 18 800 luumenia. Tässä laskukaavassa on arvioitu, että yksi kekrisoihtu tuotti yhden 40 W:n hehkulampun verran valoa.

Niin ja kekrisoihtujen teon ansiosta vanhassa upeassa hakamaisemassa väheni kertahoitolla uusien vuosittain syntyvien lupiinien kasvumäärä peräti 480 000:lla. Tässä laskussa on hyödynnettu tietoa, että yksi lupiininjuurakko tuottaa vuosittain siemeniä keskimäärin 4 000 ja yhteen soihtuun käytettiin noin 3 lupiininjuurta.

Jippii - jokaisessa pienessä teossa on paljon taikaa ja kiertotaloudessa varsinkin!

Koosteen Toimarin Juurekas tyhy-päivässä tehdyistä lupiininjuurisoihduista alkuvalmisteluineen kirjoitti Mirja Nylander.



Tunteita saa tuntea ja näyttää - se on jopa suotavaa

Tunteet ovat inhimillinen voimavara, joka ohjaa meitä läpi elämän. Tunnetaitojen kehittäminen on avain itsen ja muiden ymmärtämiseen. Missä iässä tahansa on mahdollista oppia lisää omista ja toisten tunteista: tunnistamaan ja nimeämään niitä, säätelemään omia tunnereaktioitaan ja pohtimaan tunteiden taustalla vaikuttavia tekijöitä.

"Kaikilla ihmisillä on tunteita. Myös heillä, jotka eivät näytä tunteitaan. Moni kokee, että aikuisten maailma on niin korrektia, että yritetään jopa esittää, ettei tunteita olisi. Tästä syystä moni jopa häpeää tunteitaan; sitä, että tuntee niin paljon ja voimakkaasti. Yritämme esittää niin kovasti korrektia ja aikuista, että emme kehity lainkaan tunnetaidoissa. Lapsena meille on ehkä sanottu, että pitää olla "kiltti" tai "pitää käyttäytyä hyvin" tai "mene omaan huoneeseesi rauhoittumaan", millä on yritetty sanoa, että tunteita ei saa näyttää julkisesti - varsinkaan niitä hankalia tunteita."
(Sanna Wikström, FM, Hidasta elämää -sivuston perustaja, hyvinvointiluennoitsija ja -kirjailija sekä mindfulness-ohjaaja).

Tunneälykkyys, eli kyky tunnistaa, ymmärtää ja hallita omia sekä toisten tunteita, on taito, joka vaikuttaa merkittävästi sosiaalisiin suhteisiimme ja omaan sisäiseen hyvinvointiimme. Tunnetaidot eivät ole synnynnäisiä, vaan niitä voi harjoitella ja kehittää koko elämän ajan.

Ensimmäinen askel tunnetaidoissa on omien tunteiden tunnistaminen. Itsetuntemus antaa meille mahdollisuuden ymmärtää, miksi reagoimme tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla. On tärkeää olla rohkea tutkimaan omia tunteitaan ja hyväksyä ne sellaisina kuin ne ovat.

Tunnetaitojen kehittäminen edellyttää myös taitoa ilmaista tunteitaan rakentavalla tavalla. Itse tunne, vaikka se pelottaisikin, ei ole vaarallinen. Se miten tunteen pohjalta reagoi ja toimii, on olennaista. Myös tästä syystä tunnetaitojen harjoittelu on tärkeää. Silloin oppii, ei hallitsemaan (piilottamaan) tunteitaan, vaan toimimaan rakentavalla tavalla haastavia tunteita kohdatessa. Tunne kertoo aina ihmisestä itsestään, ei toisesta. Mitä oman tunteen taustalla on?

 "Esimerkiksi viha on tavallinen suojatunne silloin, kun ihminen tulee loukatuksi jossain tärkeässä ihmissuhteessa tai asiassa. Viha suojaa silloin ihmistä särkymisen kokemukselta. Kaiken raivon alla voi olla kaipuu yhteyteen toisten kanssa. Viha nousee yleensä silloin, kun olemme heikoimmillamme. Taustalla voi olla pelko yksin jäämisestä ja siitä, ettei tule kuulluksi. Vihakaan ei ole vaarallinen tunne - sitä saa tuntea. Loukata ja satuttaa ei saa. Omat aggression tunteet on hyvä tunnistaa ja hyväksyä. Kun tunnistaa syyt, tunteen voi ottaa oikeaan, hyvään käyttöön. OIkein käytettynä viha on hyödyllistä."
(Psykoterapeutti Heli Pruuki, Tehy 2/2022)

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on tärkeää muistaa, että oman hankalan tunteen sanoittaminen ei ole valittamista. Joskus voi olla myös vaikeaa sanoittaa omaa tunnettaan toiselle. Taustalla voi olla pelko toisen reagoinnista jopa suuttumisesta tai hylkäämisestä. Mutta paljon pahempaa on muuttua itse näkymättömäksi ja antaa tunteen syödä omaa sisintä. Kun sanoittaa hankalaa tunnetta tai kokemusta toiselle, on hyvä muistaa muutama asia:

- kuvaile vain omaa tunnetta, älä spekuloi toisen ihmisen näkökulmaa
- et ole vastuussa toisen reaktiosta - sinä kestät sen kyllä
- sinun kokemuksesi on totta ja sinulla on oikeus omaan kokemukseesi
- puhuminen ja toisen reaktion vastaanottaminen helpottuu ajan kanssa

Ja loppuun muutama vinkki tunnetaitojen harjoitteluun;
1) hyväksy tunne sellaisenaan
2) anna tunteen olla - älä yritä tehdä sille mitään äläkä yritä funtsia sitä puhki
3) hengittele tunteen kanssa (vaikka se olisi kipeäkin)
4) anna tunteen mennä ajallaan
(Sanna Wikström, FM, Hidasta elämää -sivuston perustaja, hyvintointiluennoitsija ja -kirjailija sekä mindfulness-ohjaaja)

Lue lisää aiheesta:
https://hidastaelamaa.fi/?s=tunnetaidot&post-types=post%2Cpage

Verkkolähteet:
https://www.tehylehti.fi/fi/hyvinvointi/viha-joskus-hyvasta-aggressio-paljastaa-toiveemme-ja-tarpeemme
https://hidastaelamaa.fi/2023/06/tunnetaidoissa-on-yksi-yleinen-kompastuskivi-johon-moni-aikainen-sortuu-oletko-yksi-heista/

Valtakunnallinen mielenterveysviikko 15.-22.11.2026

OIKEUS PAREMPAAN Kukaan ei nähnyt sitä heti. Ei sitä, kuinka aamuisin herääminen alkoi tuntua yhä raskaammalta. Ei sitä, kuinka viesteihin v...