Kohtalon koneisto - Kellosepän arvoitus

 


Kylmä tuuli pyyhkäisi pitkin mukulakivikatuja, kun Ella astui ulos. Hänen kenkänsä narahtivat oudosti kivetyksellä - ei ääni, johon nykymaailmassa törmäsi. Julia seurasi heti perässä ja hengitti syvään ilmaa, joka tuoksui savulta, rasvalta ja joltakin vanhalta, kauan sitten kadonneelta.

"Hevonen." Anita totesi epäuskoisena, kun suuri ruskea elikko veti kärryjä aivan heidän ohitseen.

Raimo oli bongannut kyltin tien toiselta puolelta. "Kelloseppä J. Lintula." Siinä luki. Talo oli pieni kivirakennus, jonka ikkunaluukut repsottivat. Ovi oli raollaan.

"Onko se... kutsu vai ansa?" Kysyi Julia, ja Taavi nyökkäsi hiljaa. Hän oli muuttunut - vakavampi, kuin jokin olisi herännyt hänen sisällään.

He astuivat sisään.

Sisällä leijui hartsin ja öljyn tuoksu. Seinillä roikkui kellotauluja eri aikakausilta. Pöydällä lojui puolivalmiita koneistoja, joiden naksutus jatkui, vaikkaa mikään ei näyttänyt niitä liikuttavan. Takaseinällä oli suuri seinäkello, jonka viisarit liikkuivat taaksepäin.

Sähkö-Kasper tutki laitetta hetken.

"Tämä ei ole mikään tavallinen kello. Tämä laskee... ei aikaa, vaan mahdollisuuksia. Katso." Hän osoitti kaiverrusta kellon pohjassa: "Aika ei kulu - se kerrostuu."

Ella löysi lattialta toisen muistikirjan, samankaltaisen kuin se, jonka he olivat aiemmin käyttäneet. Sen kannessa oli nimikirjaimet J.L. ja sen ensimmäinen sivu oli kuin suoraan heille kirjoitettu: "Jos luet tätä, koneisto on käynnistetty. Ette ole täällä sattumalta. Jokaisella ajalla on hintansa. Jokaisella kellolla, tarkoituksensa."

"Lintula tiesi." Raimo sanoi hiljaa. "Hän tiesi, että joku tulisi takaisin. Me."

Silloin kellon takaa kuului kolahdus.

Kaikki jähmettyivät.

Ovenraosta astui esiin mies. Musta takki, hopeinen kellonketju, ja silmät jotka eivät kuuluneet tähän maailmaan. Hän puhui hitaasti, ikään kuin olisi kuunnellut jotain, mitä muut eivät kuulleet.

"Te olette myöhässä... mutta ette liian myöhässä."

"Sinä olet... Lintula?" Anita kysyi.

Mies hymyili. "En enää. Koneisto otti omansa. Mutta minä voin auttaa - tai estää. Se riippuu siitä, mitä etsitte."

"Totuutta." Taavi sanoi.
"Tai pääsyä takaisin." Lisäsi Ella.
"Tai ehkä... vain ymmärrystä." Julia sanoi hiljaa.

Lintulan silmät muuttuivat varjoisiksi.

"Ymmärrys vaatii uhrauksen. Ajan salaisuus ei paljastu ilman kipua."

Hän osoitti pöydällä lepäävää pienempää kellon osaa - tyhjää syvennystä, johon näytti kuuluvan vielä yksi osa.

"Tässä ajassa, yksi teistä on jo kadottanut sen."

"Kadottanut mitä?" Kysyi Anita.

Lintula käänsi päätään hitaasti: "Ajankoneen sydän ei ole enää täällä. Se on teissä - mutta ette vielä teidä, kenessä."
"Sydän on meissä kaikissa, palataan takaisin nykyaikaan ja mietitään yhdessä tätä kaikkea seikkailua." Sanoi Ella.

He palasivat nykyaikaan ja istuivat yhdessä pöydän ääreen. Arvoitus oli nyt selvitetty. "Mutta mikä se oli?" Kysyi Taavi.

Ella vastasi: "Noh, kuunnelkaa tätä. Meillä kaikilla on sydän, elämä kaipaa muutoksia, mutta eikö yhteishetket voisi pysyä samana, niiden ei tarvitse muuttua sillä sydän ja läheiset ovat tärkeimpiä. Ne tekevät päivästä iloisen ja piristävän."


 

 

Kohtalon koneisto - Ajan halki Kierrätysmyymälästä

 

Lauantai-iltana myymälä oli suljettu, verhot vedetty ikkunoiden eteen ja kellariin vievä ovi auki. Anita, vaikka vastahakoinen, oli lopulta taipunut muiden painostukseen - "yhtainen hulluus on sentään yhteistä", kuten Julia oli todennut.

Pöydälle oli asetettu kaikki osat:
- Kello, jonka Julia oli löytänyt.
- Viisarit, jotka Raimo oli tuonut.
- Käsinkirjoitettu muistikirja, jonka viimeisessä luvussa luki:
"Kun sydän sykkii ja viisarit kohtaavat, portti aukeaa aikaan, jota ei voi ostaa."

Sähkö-Kasper asensi osat rauhallisesti, mutta tarkasti. Hän tuntui vaipuneen jonkinlaiseen transsiin, kuin olisi aina tiennyt, miten tämä tehdään.

"Ja se sydän...?" Ella kysyi.

Taavi astui hiljaa esiin ja laski kätensä kellon koneiston päälle. Hänelle oli sanottu, että sydämen löytää kun uskoo.

"Minulla on sydän, niin meillä kaikilla on. Laittakaa kädet kellon päälle ja uskokaa." Taavi sanoi. Ja niin alkoi tapahtua.

Kello käynnistyi. Viisarit pyörähtivät kerran ympäri ja pysähtyivät kohtaan 00:00. Kaikki ympärillä värähti. Valot sammuivat hetkeksi. Kun ne syttyivät uudelleen, myymälä ei ollut enää entisensä.

He eivät olleet enää tässä ajassa.

Ikkunoista näkyi vanhanaikaisia vaunuja, hevosia ja ihmisiä hattuineen. Seinille oli ilmestynyt vanhoja lehtileikkeitä - "Avattiin uusi kellosepänliike 1897" ja "Katoamistapaus: kelloseppä Janne Lintula - mies, joka rakensi ajan vangin."

Ella avasi oven ja astui ulos. He eivät olleet matkustaneet vain ajassa, vaan ehkä myös tarinassa, jota heidän oli tarkoitus jatkaa. kelloseppä Lintulan arvoitus olli vasta alussa.

Anita huokaisi: "Ja minä kun luulin, että suurin ongelma olisi hinnoitella Arabian kahvikupit oikein."

Julia nauroi: "Tervetuloa menneisyyteen. Eiköhän mennä katsomaan, tarvitseeko joku Kierrätysmyymälää - vähän etuajassa."


 

Kadonneen kellon arvoitus - Kierrätysmyymälän mysteeri jatkuu

 

Pari viikkoa oli kulunut siitä, kun outoja alkoi tapahtua. Myymälän väki ei puhunut niistä ääneen, mutta jokainen tunsi ilmassa saman - kuin jokin olisi jäänyt kesken.

Eräänä harmaana tiistaiaamuna Ella saapui tavallista aiemmin. Ikkunan alle oli ilmestynyt vanha matkalaukku. Se oli suljettu, mutta sen päällä oli lappu: "Löytöjen löytö - vain oikeilla käsillä avattavaksi."

Ella kyykistyi tutkimaan laukkua, mutta sen lukko ei antanut periksi. Hän päätti odottaa Taavia. Tämä saapuikin pian, mukanaan uusi laatikollinen kirjoja ja tuttu, rauhallinen ilme kasvoillaan.

"Löysitkö sen jo?" Taavi kysyi yllättäen.
"Siis... mistä sä puhut?" Ella kysyi.

"Siitä laukusta. Näin sen unessa viime yönä. Se on kellon koti."

Samaan aikaan Julia ja Anita järjestivät takahuoneessa vaatteita. Julia pysähtyi äkisti ja nosti esiin vanhan rannekellon. Se oli pysähtynyt aikaan 11:11, mutta sen lasin alla näkyi jotain erikoista - kuin pieni kartta, joka oli kaiverrettu kellon taustaan.

"Anita... tää ei oo mikään tavallinen kello."

He veivät kellon Ellalle ja Taaville, jotka yrittivät yhä avata matkalaukkua. Kun kello asetettiin laukun kannelle, lukko napsahti auki itsestään.

Laukun sisältä löytyi käsinkirjoitettu muistikirja, jonka kannessa luki: "Myymälän aika - Ensimmäinen kierros." Sen sivuilta paljastui, että Kierrätysmyymälä oli rakennettu entisen kellosepän verstaalle, jonka uskotaan aikoinaan valmistaneen kellon, joka mittasi ei aikaa - vaan kohtaloa.

Sähkö-Kasper ilmestyi paikalle juuri oikeaan aikaan. Hän alkoi tutkia muistikirjaa ja sai nopeasti selville, että kelloon tarvittiin kolme osaa: koneisto, viisarit ja sydän.

"Kaksi osaa meillä jo on. Tuo kello on koneisto, ja viisarit saadaan vanhasta seinäkellosta, jonka vein korjaukseen viime kuussa. Mutta sydän... se ei ole esine. Se on ihminen." Kasper sanoi hitaasti

"Tai ehkä tunne." Ella ehdotti.

Anita huokaisi. "Tämä alkaa mennä liian syvälle. Meidän piti vain kierrättää tavaraa, ei aika-avaruuslaitteita."

Mutta jokin veti heitä eteenpäin. Koko porukka päätti, että lauantaina, myymälän sulkemisajan jälkeen, he kokoontuisivat avamaan muistikirjan viimeisen luvun.

Raimo ilmestyi paikalle juuri ennen kuin myymälä suljettiin. Hänellä oli kädessään puinen pieni laatikko, jonka oli löytänyt varaston nurkasta. Sen sisällä... olivat kellon viisarit - täydellisesti sopivat.

"Se sydän, se puuttuu vielä." Ella sanoi hiljaa.
"Ehkä se on meissä." Taavi sanoi ja katsoi heitä kaikkia vuorotellen.

He eivät tienneet vielä, mitä tapahtuu, kun kello kootaan kokonaiseksi. Mutta yksi asia oli varma - myymälä ei ollut enää pelkkä myymälä. Se oli portti johonkin paljon suurempaan.

 
 

Aarteita ja arvoituksia - Päivä Kierrätysmyymälässä

 

 
Ella hymyili itsekseen avatessaan pienen Kierrätysmyymälän ovea. Hän oli ollut täällä töissä vasta kaksi kuukautta, mutta rakasti jo myymälän tuoksua - vanhan puun, kirjojen ja aikakausien sekoitusta. Taavi, pitkä ja rauhallinen mies, istui jo tiskin takana tutkimassa vanhaa kolikkokokoelmaa, jonka joku oli lahjoittanut edellisenä iltana.
 
"Huomenta!" Ella tervehti.
"Huomenta vaan. Tiedätkö, täältä löytyi euron kolikko vuodelta 2001, jolla on virhepainatus - voi olla arvokas." Taavi sanoi silmät tuikkien.
 
Hetken päästä sisään asteli Raimo - entinen varastotyöntekijä, joka oli löytänyt uuden suunnan elämässään vapaaehtoistyöstä. Hän työnsi sisään rämisevän ostoskärryn täynnä vanhoja radiolaitteita ja lampunvarjostimia.
 
"Mistä nämä?" Anita, myymälän tomera vetäjä, asteli paikalle papereita selaten.
"Naapuritalon ullakolta. Julia sanoi, että siellä on roskavala tulossa, niin ehdin väliin." Raimo vastasi ylpeänä.
 
Juuri kun Ella oli järjestämässä ikkunanäyttöä, myymälän ovikello helähti tavallista kovemmin. Sisään tupsahti Sähkö-Kasper - tekninen ihmemies, jolla oli taipumus keksiä enemmän kuin korjata.
 
"Terve porukka! Mä toin sen kasettisoittimen, josta puhuttiin. Ja hei - arvatkaas mitä? Se pitää ääntä vaikka se on pois päältä. Siinä on jotain outoa." Kasper ilmoitti innoissaan.
 
"Älä tuo mitään kirottuja esineitä meille, Kasper." Julia murahti kulman takaa, missä hän lajitteli vaatteita. Hän oli myymälän käytännön nainen, joka tiesi jokaisen paidan ja hintalapun paikan.
 
Päivän mittaan myymälässä kävi asiakkaita, mutta omituisuudet alkoivat kasaantua. Vanha nallekarhu liikahti hyllyllä itsekseen. Pöytälaatikosta löytyi postikortti vuodelta 1953, joka oli osoitettu myymälän osoitteeseen - mutta siinä puhuttiin tulevaisuudesta. Sähkö-Kasperin kasettisoitin alkoi soittaa vanhaa laulua, jota kukaan ei tunnistanut - eikä siinä ollut paristoja.
 
Ella ja Taavi tutkivat kolikkoa uudelleen ja huomasivat sen taustassa pienen kaiverruksen: "Palaa kun aika on."
 
Anita päätti, että päivän salaisuudet oli parasta unohtaa ennen kuin kaikki säikähtäisivät. "Tänään laitetaan myyntiin vain kirjoja ja astioita. Esineet, jotka liikkuu itsekseen, menee varastoon."
 
Päivän päätteeksi he istuivat kahvipöydän ääressä. Raimo nauroi.
"Ehkä tää myymälä ei olekaan vain kierrätyspaikka - ehkä se kierrättää aikaa."
"Tai kohtaloita." Julia lisäsi hiljaa.
 
Sähkö-Kasper nosti kahvikuppinsa.
"Olipa mitä tahansa - täällä tapahtuu aina jotain sähköistä." 
 



Savonlinnan Toimintakeskus ry

 

Savonlinnan Toimintakeskus ry eli tuttavallisemmin Toimari on tullut tunnetuksi kierrätysmyymälöistään, mutta onko kaikille tuttua mitä kaikkea muuta toimintaa Toimari pitää sisällänsä?

Kierrätysmyymälöiden lisäksi Toimarilla on kierrätystavaroiden verkkokauppa: 
https://kauppa.toimarisln.fi/ 
Käykäähän kurkkaamassa mitä kaikkea kierrätysaarteita kauppa pitää sisällänsä.

Toimarin työpajatoimintaa:

Kodinkone:
Kodinkonepajan ydintyötä on kierrätykseen tulleiden sähkö- ja elektroniikkatuotteiden uudelleenkäyttöön liittyvät työt, tarvittavaa korjaus, huolellinen testaus sekä hinnoittelu myyntikuntoon. Työtehtäviä ovat myös osittain kiinteistön sähkötyöt ja valaisinhuolto.

Kuljetus:
Kuljetuksessa hoidat tai olet apuna Toimarin logistiikan työtehtävissä, viet myytyjä tuotteita asiakkaille ja haet asiakkailta mm. huonekalut ja kodinkoneet kierrätykseen ajolistojen mukaan. Säännöllisiä ajoja ovat myös kaupunkialueella ja seutukunnissa vaaterkierrätyspisteiden tyhjennykset sekä talon asioiden hoitoon liittyvät ajot (mm. kaupassa asioinnit, pahvit ja muovit kierrätykseen ym.) Kuljetuksen työtehtäviä ovat myös HyväKiertää Oy:n ajot, esim. kuolinpesien tyhjennykset.

Kierrätysmyymälä ja Kierrätysgalleria:
Myymälässä työtehtäviisi kuuluvat mm. asiakaspalvelu ja myyntityö, lahjoitustavaran ja vaatteiden lajittelu ja hinnoittelu. Vastaat myös osaltasi myymälän somistuksesta ja siisteydestä. Myymälöidemme valikoimaan kuuluvat kaikki kodin tavarat sisustukseen, ruuanlaittoon ja kattaukseen, tekstiilit ja vaatetus ja kengät. Myynnissä on myös laaja valikoima huonekaluja, kodintekniikkaa ja -elektroniikkaa. Valikoima vaihtuu päivittäin.

Polkupyörä ja pienkonepaja:
Pajalla kunnostetaan ja huolletaan kierrätykseen tulleita polkupyöriä ja pienkoneita, kuten ruohonleikkureita ja moottorisahoja.

Puupaja:
Puupajalla kunnostetaan ja puhalletaan henkiin lahjoituksina saatuja vanhoja, käytettyjä huonekaluja tai tehdään kierrätyspuusta uusiotuotantona erilaisia puutuotteita, joiden myynti tapahtuu kierrätysmyymälöissämme. Saat käyttää omaa luovuuttasi ja kädentaitoja, kun suunnittelet ja toteutat kunnostus-, maalaus- ja nikkarointitöitä. Puuverstaalla myös puretaan ja kierrätetään käyttökelvottomia huonekaluja.

SER-vastaanotto / kiinteistö:
Olemme SER-tuottajayhteisö ry:n virallinen sähkö- ja elektroniikkaromun vastaanottopiste. Ulkotyöryhmässä työtehtäviisi kuuluvat asiakaspalvelu, kierrätykseen tulevien SER-laitteiden ja huonekalujen lajittelu ja vuoden aikojen mukaiset kiinteistöhuoltotehtävät. Myös talon sisällä huonekalujen siirrot myymälään ja kierrätykseen lähtevän tavaran siirtely kuuluvat työnkuvaan.

Siistijät:
Toimintakeskuksella voit työskennellä myös siistijänä. Työtehtäviin kuuluu Toimarin tilojen siivoaminen tarpeen ja sopimuksen mukaan, mm. myymälä, taukotilat ja toimistot.

Toimarilla on yritystoimintaa:

HyväKiertää Oy:
HyväKiertää Oy on Savonlinnan Toimintakeskus ry:n omistama osakeyhtiö, joka on perustettu vuonna 2017. Yhtiö tekee asiakastöitä, esim. pienimuotoista huonekalujen entisöintiä, erilisia kuljetuspalveluita sekä kuolinpesien tyhjennyksiä Savonlinnassa ja lähialueilla.

Savon Taitajat Oy:
Savon Taitajat Oy on Savonlinnan Toimintakeskuksen omistama osakeyhtiä, joka on perustettu vuonna 2010. Yhtiö myy mm. sotealan asiantuntijapalveluita, kuten ammatillista tukihenkilötoimintaa, työvalmentajapalveluita ja ammatillisen kuntoutuksen palveluita. 

Toimarilla on myös monipuolinen hanketoiminta:

Nuorten työpaja - Kiertätyksen kautta tutkintoon:
Kiertoisa-hanke
Kota-toiminta
Kylävire - puhtia pitäjille -hanke
Pirtti-toiminta
Tupa-hanke
Vire-toiminta

Lähemmin Toimarin toiminnasta https://toimarisln.fi/

Mökkikansa

 

Suomalaiset ovat oikeaa mökkikansaa, kesälomien alettua alkaa kaupungeista joukkopako kohti maaseutua.

Oikeat mökkiläiset rakastavat syvästi mökkiään. Olipa se sitten satavuotias torppa, tummaksi petsattu lautatalo, punainen mummonmökki tai kätevässä paketissa ostettu tee-se-itse-kelohuvila.
Mökki voi sijaita meren ulkoluodoilla, suolammen rannalla, metsän keskellä tai taajaman kyljessä, tärkeintä on, että se on oma paikka, seilunmaja, jossa opetellaan uudestaan katsomaan, kuulemaan, kävelemään, tekemään.
Mökin tuoksu, mökin äänet, kävelyretket luonnossa sekä rakentaminen ja puutarhanhoito ovat parhaita asioita mökillä.

Heinäkuussa mökkiläinen on lomalla. Hän  rentoutuu ja lepää: kantaa satoja ämpärillisiä vettä istutuksilleen ja saunaan.
Kitkee kasvimaata ja perennapenkkejään selkä kipeänä.
Riehuu kärpäslätkän ja itikkamyrkkujen kanssa.
Grillaa rasvaisia makkaroita ja kyljyksiä, jotka kuivuvat karrelle.
Yrittä syödä hirveät määrät salaatinlehtiä, jotka sikiävät silmissä.
Hän pesee matot ja ahdistuu, ellei ehdi uida jääkylmässä vedessä.
Jos sattuu satamaan rakeita tai hirvittävä helle paahtaa aivot velliksi, hän yrittää suggeroida itseään: olen lomalla, olen lomalla... On ihanaa olla lomalla.

Muutama kevyt ruokaohje mökille: 

Aamujuoma pihalta:
Huuhtele mustaherukan- ja vadelmanlehtiä sekä siankärsämön versoja. Kaada niiden päälle kiehuvaa vettä, anna hautua kymmenen minuuttia ja lisää sekaan vähän hunajaa.
(Tai: mesiangervonlehtiä ja sitruunamelissaa sekä minttua.
Tai: kanervankukkia, kamomillaa ja humalaa. Maku on mieto, mutta unettava, joten sopii paremmin iltajuomaksi
Tai: koivunlehtiä, persiljaa ja basilikaa. Tämä juoma pistää nesteet liikkeelle.) 

Heinäkuun kevytlounas:
Kaiva maasta uusia perunoita. Pese perunat kylmässä vedessä ja laita kiehuvaan veteen tai kattilan höyrytysosaan tillinvarsien kanssa.
Ripottele kypsien perunoiden päälle vähän suolaa, paljon silputtua tilliä ja voinokare.
Ota jääkaapista sillipurkki ja viipaloi tuore ruisleipä.
Aseta keskelle pöytää maljakollinen ruiskukkia.
(Jos ruokapöydässäsi sattuu istumaan ulkomaalaisia vieraita ja bisnestuttuja, saat maailmoille kiirivän gourmetkokin maineen vaivojesi palkaksi).

HYVÄÄ LOMAA JA IHANIA KESÄPÄIVIÄ!! 

(otteita kirjasta; Leena Hietamies: Pieni mökkikirja) 

Lukeminen kannattaa aina

 

Oletko jo saanut lukukärpäsen puraisun tai muuten vaan tuntuu että loman aikana voisit aloittaa lukuharrastuksen. Romaania riippumattoon, dekkaria laiturinnokalle, lastenkirjoja sadepäivän pelastukseksi.

Silloin sinun kannattaa ehdottomasti tulla tämän viikon keskiviikkona 2.7. käymään Toimarin Kierrätysmyymälässä (Pohjolankatu 6, avoinna klo 9-17).
Toimari hemmottelee kaikkia jakamalla Kierrätysmyymälässa KAIKKI kirjat ilmaiseksi; ota yksi, ota kaksi, ota vaikka kolme kirjaa ja naapurille kanssa. 

Tarinoiden siivin voit matkustaa uusiin tai menneisiin aikoihin ja paikkoihin.

Lisäksi lukemisella on monenlaisia terveysvaikutusia mm:
- tehokas keino palautua päivän kiireistä; pulssi ja verenpaine laskevat, lihasjännitys vähenee ja hengitys hidastuu ja syvenee
- unettomuudesta kärsivä saa helpotusta; uppoutuminen tarinaan saa unohtamaan nukahtamiseen liittyvän ahdistuksen
- lukutaito parantaa oppimistuloksia
- sanavarasto karttuu tehokkaasti; tutkimuksen mukaan kirjoja lukevan teinin sanavarastossa on keskimäärin 70 000 sanaa, kun taas kirjoja karttavalla teinillä on vain 15 000 sanaa
- lukeminen aktivoi muistitoimintoja ja joissakin tutkimuksissa on nähty jopa lisäävän elinvuosia
- lukeminen vahvistaa empatiakykyä

 Tervetuloa hakemaan juuri sinulle sopivaa kesälukemista!

"Lukeminen kannattaa aina!" 


 


Valtakunnallinen mielenterveysviikko 15.-22.11.2026

OIKEUS PAREMPAAN Kukaan ei nähnyt sitä heti. Ei sitä, kuinka aamuisin herääminen alkoi tuntua yhä raskaammalta. Ei sitä, kuinka viesteihin v...