Kesä ei aina synny suurista suunnitelmista tai täydellisistä päivistä. Se syntyy pienistä hetkistä melkein huomaamatta.
Siitä, kun aamulla avaa ikkunan ja sisään tulvii lämmintä, raikasta ilmaa. Tai siitä, kun kahvikuppi höyryää kädessä ja linnut laulavat jossain lähellä.
Kesä tuntuu siinä, kun aurinko lämmittä kasvoja vähän enemmän kuin eilen. Kun pysähtyy kadunkulmaan juttelemaan,eikä kukaan katso kelloa. Kun jäätelö sulaa liian nopeasti, mutta nauru tulee silti.
Kesä löytyy järven rannalta, kun varpaat koskettavat vettä ensimmäisen kerran. Ja siitä kevyestä tuulesta, joka kulkee ihon yli kuumana päivänä.
Illalla kesä on vielä läsnä - ikkuna auki, verho liikkuu hiljaa ja ulkoa kuuluu kaukainen ääni joka kertoo, ettei päivä ole ihan vielä ohi.
Kesä on pieniä hetkiä, jotka eivät vaadi mitään erityistä. Silti ne kasaantuvat yhteen ja tekevät kesästä tärkeän. Sellaisen, jonka muistaa vaikka ei osaisi sanoa miksi.
Ja ehkä juuri siksi kesä on niiiiiiiiin rakas - se muistuttaa, että riittää kun pysähtyy ja vaan on.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti