Eräänä aurinkoisen aaamuna kori tarttui mukaan ja askeleet suuntautuivat metsään. Mustikkamättäät sinersivät metsänpohjalla kuin pienet jalokivet. Marjoja poimittiin rauhassa ja kori täyttyi vähitellen. Välillä pysähdyttiin vain kuuntelemaan metsän hiljaisuutta ja lintujen laulua.
Syvemmällä metsässä odotti toinen iloinen yllätys. Sammalen keskeltä pilkisti keltaisia kanttarelleja. Mitä tarkemmin katsoi, sitä enemmän niitä löytyi. Pian koriin kertyi sekä mustikoita että sieniä, luonnon omia kesäherkkuja.
Kotona saalis pääsisi hyötykäyttöön. Mustikoista valmistuisi piirakka, aamupuuron päälle ripoteltavia marjoja ja rasioita talven varalle pakkaseen. kanttarellit puolestaan paistuisivat pannulla sipulin kanssa ja päätyisivät illalliselle tuoreen leivän seuraksi.
Päivän päätteeksi tuntui hyvältä katselle täyttä koria. Heinäkuu oli jälleen antanut parastaan - ei vain marjoina ja sieninä, vaan myös kiireettömänä hetkenä metsässä. 🌿☀️🫐🍄
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti