Keväällä mieli on vielä täynnä tekemisiä ja ajatuksia. Mutta kesä ... kesä tekee tilaa.
Aamulla voi herätä ilman kiirettä. Ei tarvitse hypätä heti liikkeelle, vaan jäädä hetkeksi kuuntelemaan hiljaisuutta tai lintujen laulua. Kahvin voi juoda kaikessa rauhassa - ehkä ulkona - ilman että ajattelee seuraavaa tehtävää.
Päivän mittaan kesä kutsuu ulos, mutta ei vaadi mitään suurta. Pelkkä kävely riittää. Luonto tekee työn puolestasi - tuuli kulkee puiden latvoissa, vesi liikkuu omaa tahtiaan ja kaikki muistuttaa siitä, ettei kaikkea tarvitse tehdä itse. Kaikki ei ole omissa käsissä, eikä tarvitsekaan olla.
Kesä opettaa myös pysähtymään. Istumaan laiturin reunalle, penkille puistossa tai sohvalle avoimen ikkunan viereen. Antamaan ajatusten tulla ja mennä ilman tarvetta korjata niitä. Usein huomaa, että kiire ei oikeastaan ollutkaan pakollista - se oli vain tottumus.
Kun ilta saapuu, se ei tuo mukanaan pimeyttä vaan pehmeyttä. Valo viipyy vielä, ja ilma tuntuu kevyemmältä. Kehokin alkaa hellittää otettaan - hartiat laskeutuvat ja hengitys syvenee.
Ja jossain kohtaa huomaa, ettei tarvitse enää yrittää rentoutua - se vain tapahtuu.
Kesä ei pakota siihen - se näyttää miltä se tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti