10 Kysymystä

 

Nimi:
Outi Rahikainen

Työnkuva / mitä teet Toimarilla?
Olen vastaava ohjaaja, eli vastaan meidän valmennuspalveluista sekä olen mukana Vire-toiminnassa. Lisäksi teen Etelä-Savon työpajakoordinaattorin töitä ja välillä meidän Kierrätysmyymälässäkin auttelen. Eli monenlaista saan tehdä työviikon aikana.

Mikä sai sinut ryhtymään tälle alalle?
Olen tainnut vähän ajautua juuri tälle alalle, mutta toimiminen yhdistyksessä on kyllä minulle sydämen asia. Lisäksi jo nuorena minulle oli selvää, että haluan tehdä töitä ihmisten tukemiseksi.

Mikä motivoi sinua eniten työpäivän aikana / mikä on Toimarilla parasta?
Parasta ovat nämä ihmiset, keiden kanssa saan työtä tehdä, me kaikki Toimarilaiset. Ja tietysti kaikki meidän hankkeiden kanssa yhteistyötä tekevät ihmiset ja muut järjestöt. Hyvä huumori on meidän työyhteisön paras voimavara.

Mikä on ollut mieleenpainuvin onnistumisesi työssäsi?
Niin monta mieleenpainuvaa hetkeä on ollut, ehkä kun jokin hankkeeseen liittyvä asia on onnistunut oikein hyvin, on päästy tavoitteeseen ja saatu rahoitusta. Ne ovat hyviä hetkiä. Joka päivä tulee onnistumisia ja epäonnistumisiakin välillä, sellaista se elämä on.

Mitä teet mielelläsi vapaa-ajalla?
Neulon ja katselen korealaisia rakkausdraamoja. Vesijumpassakin käyn säännöllisen epäsäännöllisesti. Käyn myös mahdollisimman paljon kuuntelemassa live-musaa!

Jos voisit oppia yhden uuden taidon hetkessä, mikä se olisi ja miksi?
Vislaaminen, olen harjoitellut sitä jo monta vuotta eikä se oikein tahdo lähteä. Se olisi niin tarpeellinen taito!

Mitkä kolme arvoa ovat sinulle tärkeimmät elämässä?
Ihmisarvojen kunnioittaminen, toisten kuunteleminen sekä osallistuminen. Olen oikea kukkahattutäti 😊

Jos saisit yhden supervoiman, mikä se olisi ja miten käyttäisit sitä?
Tässä ajassa voisi olla hyvä taito pystyä sulkemaan joidenkuiden suut ja avaamaan näiden henkilöiden korvat. Sulkisin suita ja avaisin korvia sopivissa tilanteissa. Auttaisikohan se mitään?

Mitä viimeksi kierrätit?
Toin vaatteita tänne kierrätykseen. 

Kiitollisuuspäiväkirja

 

PIENI KIRJA, JOKA MUUTTI PALJON

Malla löysi vanhasta laatikosta pienen muistikirjan. Kirjan sivut olivat tyhjiä, mutta jokin kirjassa kutsui häntä. Malla oli viime aikoina huomannut, miten arki tuntui välillä raskaalta - pienetkin murheet kasvoivat suuriksi: "Ehkä tästä voisi olla apua", hän ajatteli ja päätti tehdä siitä kiitollisuuspäiväkirjan.

Ensimmäisenä iltana hän istahti keittiön pöydän ääreen. Päivä ei ollut ollut erityisen hyvä, mutta hän päätti yrittää.
Hän kirjoitti:

1. "Aamulla lintujen laulu ikkunan takana."
2. "Kahvin tuoksu ennen töiden aloittamista."
3. "Se ystävällinen hymy, jonka sain kaupan kassalta."

Se tuntui ensin pieneltä, melkein mitättömältä, mutta jotain tapahtui.

Seuraavina päivinä hän huomasi katsovansa ympärilleen aivan eri tavalla - ikään kuin etsisi hyviä asioita, joita voisi illalla kirjata ylös. Ja niitä löytyi. Pieniä hetkiä, jotka hän oli ennen kiireessään ohittanut: lapsen nauru kadulla, lämmin villasukka, kaunis talviaurinko Savonlinnan yllä, kollegan tsemppaava viesti.

Viikon kuluttua hän huomasi, että hänen mielensä tuntui kevyemmältä. Ei siksi, että elämä olisi muuttunut, vaan siksi että hänen huomionsa oli muuttunut. Huolten keskeltä alkoi löytyä tilaa kiitollisuudelle.

Kuukauden kohdalla muistikirjan sivut olivat täynnä pieniä tarinoita hyvistä hetkistä. Ja vaikka joukossa oli päiviä, jolloin hän löysi kiitollisuuden vain yhdestä ainoasta asiasta, se riitti.

Eräänä iltana Malla kirjoitti:
"Olen kiitollinen siitä, että opin näkemään hyvän, vaikka sitä ei aina olisi helppo nähdä."

Kun hän sulki kirjan, hän huomasi hymyilevänsä.
Se pieni muistikirja oli muuttunut vastapainoksi - kuin ystäväksi, joka kuiskasi: "Huomaa hyvä. Se on jo lähelläsi." 

OHJE KIITOLLISUUSPÄIVÄKIRJAN PITÄMISEEN

1. Valitse mihin kirjoitat

Voit käyttää:
* Pientä vihkoa
* Muistikirjaa
* Puhelimen muistiinpanoa
* Kalenterin sivua

Tärkeintä on, että siihen on helppo tarttua ja tekeminen tuntuu helpolta.

2. Kirjoita samaan aikaan joka päivä

Paras hetki on usein:
* Illalla ennen nukkumaanmenoa - rauhoittaa ja selkeyttää päivän.
* Vaihtoehtoisesti aamulla - antaa myönteisen aloituksen päivälle.

Rutiini on tärkeämpi kuin täydellisyys.

3. Kirjoita 1-3 kiitollisuuden aihetta

Pienikin riittää!
Esimerkiksi:
* "Join tänään kupin hyvää kahvia." 
* "Ystävä lähetti viestin."
* "Aurinko pilkahti hetkeksi."

Kiitollisuuden aiheet saavat olla pieniä, arkisia ja yksinkertaisia.

4. Perustele yksi asia hieman syvemmin

Voit valita yhdestä kohdasta ja jatkaa:
* Mitä tapahtui?
* Miksi se oli hyvä?
* Miltä se tuntui?

Tämä syventää vaikutusta kokonaisvaltaisesti.

5. Ole rehellinen - älä pakota positiivisuutta

Huonoinakin päivinä voi löytyä yksi pieni asia:
* "Selvisin päivästä."
* "Sain levätä hetken."

Tämä riittää. Kiitollisuuspäiväkirja ei ole väline peittää tunteita, vaan tasapainottaa niitä.

6. Pidä merkit lyhyinä

3-5 riviä päivässä riittää paremmin kuin täydelliset sivut.
Tärkeintä on jatkuvuus, ei määrä.

7. Palaa merkintöihin välillä

Katso aikaisempia kirjoituksia viikoittain tai kuukausittain.
Se:
* Vahvistaa hyvän huomaamista.
* Auttaa seuraamaan, mikä oikeasti tuo iloa.
* Muistuttaa hyvistä hetkistä vaikeiden päivien keskellä.

PIENI ALOITUSMALLI 💗

Tänään olen kiitollinen...
1. ___________________________
2. ___________________________
3. ___________________________ 

Haluan muistaa tästä päivästä:
_____________________________
_____________________________ 

10 kysymystä

 

Nimi:
Merja "Mertzi" Peltopuro

Työnkuva / mitä teet Toimarilla?
Ohjaajana nuorten Tupa-hankkeessa

Mikä sai sinut ryhtymään tälle alalle?
Jaa-a, menin oikeasta ovesta sisälle reilu 25 vuotta sitten 😊

Mikä motivoi sinua eniten työpäivän aikana / mikä on Toimarilla parasta?
Toiminnassa mukana olevat nuoret ja heidän auttamisekseen tehtävä työ. Jokainen päivä on erilainen ja vaihteleva.

Mikä on ollut mieleenpainuvin onnistuminen työssäsi?
Kaikki ne hetket, kun nuori onnistuu jossakin asiassa / oppii uuden taidon, pääsee esim. opiskelemaan / saa ammatin jne.

Mitä teet mielelläsi vapaa-ajalla?
Uin, neulon, ompelen ja katson elokuvia.

Jos voisit oppia yhden uuden taidon hetkessä, mikä se olisi ja miksi?
Korjaamaan autoa, koska se on aina rikki 😊

Mitkä kolme arvoa ovat sinulle tärkeimmät elämässä?
Sinnikkyys, tasa-arvo ja terveys.

Jos saisit yhden supervoiman, mikä se olisi ja miten käyttäisit sitä?
Tää on paha... siirtyisin ajassa taaksepäin muuttamaan sieltä pari juttua... myös teleporttaus olis aika kova juttu... vois olla aina kesässä koska en pidä talvesta.

Mitä viimeksi kierrätit?
Muoveja, pahvia, lasia. 

Helmikuu

Helmikuu on vuodenkierrossa erityinen kuukausi - se on kuin tuulenhengen pidättämä hengenveto ennen kevään saapumista, vuoden lyhin mutta tunnelmaltaan yllättävän rikas ajanjakso. Vaikka päivät ovat vielä kylmiä ja lumi kietoo maan pehmeään hiljaisuuteensa, helmikuussa on jotakin, mikä herättää ihmisissä odotuksen tunteen. Se muistuttaa siitä, että talvi ei ole pysyvää, vaan osa jatkuvaa muutoksen ja kiertokulun liikettä.

Aamuisin ilma voi olla niin kirkasta ja purevaa, että taivas näyttää syvemmän siniseltä kuin muulloin. Pakkasen kiillottamat puiden oksat säihkyvät auringon osuessa niihin, ja jokainen hengenveto tuntuu jäädyttävän keuhkoihin pinen palan talven ydintä. Silti juuri nämä kylmät, kirkkaat hetket ovat helmikuun kauneimpia: missä on sekä voimaa että haurautta. Talven syli on kylmä, mutta sen kauneus pehmeä ja surumielisen lempeä.

Helmikuu on kuin rauhallinen tauko keskellä talven melua. Joulun kiireet ovat jo jääneet taakse, ja uusi vuosi on vasta ehtinyt kunnolla alkaa. Arjen rytmi on asettunut paikalleen, ja ihmisillä on aikaa pysähtyä: kuunnella lumisateen pehmeää rapinaa tai seurata kuurankukkien muodostumista ikkunoihin. Moni viettää aikaa sisätiloissa, villasukat jalassa ja lämmin juoma kädessä, mutta samaan aikaan ulkona avautuvat valtavat, hiljaiset maisemat, jotka houkuttelevat hiihtämään, luistelemaan tai vain nauttimaan talven rauhasta.

Ystävänpäivä tuo helmikuuhun oman lempeän lisänsä. Se on pieni, vaatimaton juhla, joka kuitenkin muistuttaa meitä siitä, että elämä ei koostu vain suurista sanoista tai merkeistä - usein riittää yksi pieni ele, tervehdys, viesti tai hymy. Helmikuussa kylmyys ulkona korostaa sitä, miten tärkeitä lämpimät ihmissuhteet ovat. Talven keskellä ihmiset huomaavat kaipaavansa toistensa seuraa, ja silloin ystävyys tuntuu erityisen arvokkaalta.

Luonnossa helmikuu on hiljaista valmistautumista. Myyrät kulkevat lumen alla kulkemisiaan tunneleissa, kuusien oksat notkuvat lumen painosta ja järvien jääpeite tukevoituu yön pakkasissa. Mutta vaikka luonto näyttää pysähtyneeltä, pienet merkit kertovat muutoksesta: ensimmäiset sulavesiurat katoilla, lintujen varovaiset kutsuäänet, auringon viipyminen taivaalla yhä pidempään. Auringonvalo on helmikuussa erityisen kirkasta, melkein kovaa, kuin se pyrkisi jo herättelemään maan talven unesta.

Helmikuu opettaa, että muutos tapahtuu hiljalleen. Se ei ole räiskyvän kevään kuukausi, vaan sen edeltäjä - kuin pohjustus tulevalle. Helmikuussa ihminen oppii kärsivällisyyttä ja näkemään kauneuden pienissä, huomaamattomissa asioissa: siinä, miten valo taittuu lumikiteistä, miten hanki natisee jalkojen alla tai miten lämpimältä ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkän pilvisen jakson jälkeen tuntuu.

Vaikka helmikuu on lyhyt, se ei ole merkityksetön. Se on talven ja kevään välissä keinuva hiljainen silta, joka kantaa mukanaan rauhaa ja toivoa. Kun helmikuu etenee kohti loppuaan, aurinko nousee jo aikaisemmin ja laskee hieman myöhemmin. Maailma tuntuu heräävän - ei vielä täysin, mutta se venyttelee, avaa silmiään ja valmistautuu uuteen vuodenaikaan.

Lopulta helmikuusta jää mieleen sen kaksijakoisuus: se on kylmä, mutta täynnä odotusta; hiljainen, mutta salaa elävä; lyhyt, mutta merkitykseltään suuri. Helmikuu muistuttaa siitä, että kaiken pysähtyneisyyden alla piilee voima, joka pian puhkeaa esiin. Se on lupaus, jonka vain helmikuu osaa antaa.