Hän tiesi, että hänen aikansa oli lopussa. Taivaanrannassa kajasti jo uuden aamun valo. Sieltä saapui pieni kirkassilmäinen vauva käärittynä pehmeään tähtien hohteeseen. Vauva hymyili viattomasti ja ojensi kätensä vanhalle ukolle.
"Sinun matkasi on päättynyt", vauva kuiskasi kuin tuulen henkäys. "Minä jatkan siitä, mihin sinä jäit".
Vanha ukko nyökkäsi lempeäsi. Hän antoi vauvalle avaimen, joka oli täynnä lupauksia ja mahdollisuuksia. Sitten hän nousi, katsoi vielä kerran taakseen ja astui hiljaa pois sulautuen yön varjoihin.
Vauva jäi yksin, mutta ei pelännyt. Hän tiesi, että jokainen askel toisi mukanaan uuden tarinan, uuden toivon ja uuden mahdollisuuden.
Ja niin alkoi uusi vuosi - pieni, mutta täynnä voimaa ja unelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti