Monelle meistä (ja lapsille) tylsyys tuntuu lähes uhkaavalta. Se ei ole sattumaa.
Stressi, digilaitteet, suorittaminen ja jatkuva ärsyketulva aktivoivat aivojen kortisoli-dopamiinikierteen. Se on oikeaa, mitattavaa riippuvuutta - tapa, johon keho ja mieli ehdollistuvat. Ei ole väliä, onko kyse puhelimesta, työstä vai jatkuvasti vilkkaasta sosiaalisesta elämästä - keho jää kierroksille.
Siksi hermostoa ei voi pakottaa hiljaisuuteen tai rauhoittumaan yhdessä yössä. Muutos ei tapahdu äkillisesti, vaan pieninä annoksina, jotka tuntuvat turvallisilta.
Tässä muutama keino harjoitella palauttavaa tylsyyttä - erityisesti silloin, kun hermosto on tottunut ylivirittyneeseen rytmiin:
- salli hetkiä, joissa et tee mitään. Ei tehtävää, ei tavoitetta.
- Mene kävelylle ilman kuulokkeita tai mittareita.
- Maleksi, lorvaile, kuljeksi, ole jouten.
- Käytä aistejasi: kuuntele, katsele, tunnustele, hengitä.
- Katsele pilviä, vettä, puita tai vaikka nukkuvaa lemmikkiä ilman tulkintaa tai tavoitetta.
- Anna mielen harhailla, mutta älä yritä tyhjentää sitä.
- Keskity hengitykseen, mutta älä ohjaa sitä - vain havainnoi.
Tärkeää on myös ymmärtää, että tylsyys ei tarkoita sitä, että katsotaan telkkaria koko päivä tai viihdytetään itseä kirjalla tai äänisisällöllä. Saa tehdä niitäkin, mutta nyt puhutaan sellaisesta olemisesta, joka lähtee sisältä käsin - kehon ja aistien kautta, ei ulkoisen stimulaation varassa.
Tylsyys ei ole tyhjyyttä. Se on tila, jossa hermosto alkaa palautua ja aivot saavat tilaa luoda uutta.
(Instagram: neurotransformation_by_tanja)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti