Päiväni murmelina... ei vaan päiväni Toimarilla

 

Torstaipäivä kesäkuun alkupuolella, juu niin se oli... olin Toimarilla siinä klo 7, niin kuin yleensäkin. Olen katsokaas yleensä aamu ihminen, että pääsen kotiin päiväunille 😊 (noh, en niitä kyllä yleensä edes nuku), mutta mieluummin toimin aamulla koska iltapäivällä on jo niin kuuma, ettei aivotoiminta ole enää millään lailla tolkullisella tasolla (liekkö muutenkaan). Luin sähköpostit ja viestit sekä höpöttelin muiden aikaisin töihin tulleiden työkamujen kanssa.

Aamukahvit töissä hörpättyäni lähdettiin Sulkavan työpajalle. Siellä oli tarkoitus vetää aivojumppaa ja tehdä pieniä rentoutusharjoituksia. Ilma olikin tosi kaunis ja päätettiin pajalaisten kanssa kävellä läheiselle ulkoliikuntapisteelle. Reitti kulki hautausmaan ohi, ja voi itikoiden määrää (niitä oli miljoona). Ihania kukkia ja komea kuusiaita (ja ne itikat).

Ulkoliikuntapisteellä oli laitteita todella monipuolisesti ja olipa niillä hauska kuntoilla (edelleen niitä itikoita sielläkin kumpussani). Työkaverini teetti ahot-aivojumppajuttuja, ihan meni aivot niks ja naks, oli ne niin vaikeita osat (ja ne itikat!!! Söivät elävältä!!!).

Ulkoliikuntapaikalta käveltiin takaisin työpajalle, koska itikat meinasivat tehdä meistä selvää (sanoinhan jo, että niitä oli miljoona).

Vedin siellä muutaman rentoutusharjoituksen sisällä (mutta sieltäkin joku itikka minut löysi), ne olivat oikein kivoja ja työpäivänkin keskellä pieni irtiotto on aina hyväksi.

Ohimennen tuli vilkaistua viereisen kirpparin valikoimaa (siellä ei ollut itikoita), tällä kertaa ei tarttunut mitään matkaan, mutta suosittelen käymään sielläkin katsomassa mitä kaikkea kivaa sieltä löytyy!

Ajeltiin takaisin Toimarille, ruokaa kitusiin ja kahvia päälle. Kohta olisikin jo päivä pulkassa, pitäjillä käydessä aika rientää aina niin sukkelaan.

Kerkesin vielä tilastoida Excel taulukkoon talomme opiskelijoita (toimin siis myös Toimarin kouluyhteistyökoordinaattorina), pyörähtää söhläämässä lajittelussa ja jäin varmasti kerran jos toisen suustani kiinni jonnekin.

Sitten olikin jo kotiinlähdön aika, seuraava päivä toi varmsti myös jotain jännää tullessaan! Kahta samanlaista työpäivää ei (onneksi) tällä työmaalla ole!

Siinä yksi monista työpäivistäni Toimarilla ei ehkä se vauhdikkain, mutta mielenkiintoinen niin kuin muutkin päiväni yleensä.

Merja,
hiljainen ja väritön savolaisella huumorilla väritetty savolainen (ja itikat).