Jalat veivät torille, joka oli jo herännyt eloon. Myyjien äänet, kahvin tuoksu ja vastapaistettujen muikkujen rapsahdus loivat kesäisen taustamusiikin. Pysähdyttiin hetkeksi - ei ostamaan mitään erityistä, vaan vain olemaan siinä. Katsomaan ihmisiä, kuuntelemaan puhetta ja tuntemaan, että kesä oli kaikkialla.
Torilta matka jatkui kuin huomaamatta Olavinlinnan suuntaan. Vanha linna seisoi jykevänä veden ympäröimänä, aivan kuin olisi ollut aina siinä odottamassa kulkijoita. Sen kiviseinät huokuivat lämpöä ja siltoja pitkin kulkiessa tuntui hetken ajan kuin olisi siirtynyt toiseen aikaan.
Linnaan ei tarvinnut mennä sisälle asti - riitti, että istui rantakivelle ja katseli ympärille. Vesi liikkui rauhallisesti, veneet kulkivat ohi ja jossain kauempana kuului iloista naurua. Se oli hetki, jossa ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin vain olla.
Päivä eteni omaa tahtiaan. Jäätelö suli hieman liian nopeasti, mutta se vain kuului asiaan. Varjo löytyi puun alta ja siinä istuessa maailma tuntui kevyeltä. Ei aikatauluja, ei kiirettä - vain kesäpäivä Savonlinnassa sellaisenaan kuin se luonnostaan oli.
Illan tullen valo pehmeni, mutta ei kadonnut. Olavinlinna jäi taakse hiljaiseksi vartijaksi ja tori alkoi rauhoittua. Päivä oli ollut tavallinen ehkä vähän sattumanvarainenkin, mutta juuri siksi täydellinen.
Sellainen päivä, joka syntyy ilman suunnitelmia - jä jää mieleen pitkäksi aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti