Metsä rauhoittaa stressaantuneet aivot

 

Metsässä kulkeminen kohentaa sekä fyysistä- että psyykkistäterveyttä.
Stressi katoaa puiden sekaan, mieli rauhoittuu hiljaisemmassa äänimaailmassa ja koko ihminen rentoutuu.
Verenpaine ja pulssi tasoittuvat ja stressihormonin eritys vähenee.
Metsäretken jälkeen kestittymiskyky paranee.

Metsän vaikutuksia on tutkittu esim. mittaamalla miten aivot reagoivat stressiärsykkeisiin. Metsän myönteiset terveysvaikutukset saadaan helposti: jo parikymmentä minuuttia auttaa laskemaan verenpainetta ja viisi minuuttia metsässä riittää kohottamaan mielialaa.

Kunnon metsä - jossa kuulee luonnon ääniä - on parempi rohto kuin rakennettujen viheralueiden luonto, joka sekin on hyväksi. Metsäannoksessa pätee sama kuin muussakin liikunnassa, parantava vaikutus heikkenee jos retkestä tulee kiireinen-pakonomainen suoritus.

Metsä on matalan kynnyksen paikka: kynnyksiä ei ole ollenkaan, sen sijaan jalkoja joutuu nostelemaan yli risujen ja juurakoiden.

(https://www.aivoliitto.fi/)

Kävelemisen ohessa metsästä voi kerätä runsaasti marjoja - talveksi vitamiinit talteen esim. mustikat, puolukat, vadelmat, lakat...

Mustikka

Mustikka on oikeaa superfoodia ja sen poimintakausi on heinäkuun puolestavälistä syyskuun alkuun.
Mustikka on havumetsien kasvi ja yleinen koko Suomessa. Etelä-Suomessa mustikkaa kasvaa lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Pohjois-Suomessa se kasvaa karummilla kangasmailla.
Mustikka viihtyy paremmin varjoisilla kasvupaikoilla kuin suorassa auringonpaisteessa.

Mustikassa on mm:
* E-vitamiineja
* jonkin verran C-vitamiinia
* superruoaksi mustikan tekevät sen sisältämät polyfenolit, joita siinä on eniten luonnonmarjoista
* antosyaanipitoisuus on suuri. Antosyaanien on todettu mm. laskevan verenpainetta, editävän verisuonten toimintaa ja parantavan insuliiniresistenssiä
* hyvä ravintokuidun lähde, parempi kuin hedelmät

Lue lisää: https://www.martat.fi/ruoka/ruoanvalmistus/ruoka-aineet/marjat/mustikka/

Mustikan terveysvaikutuksista on puhuttu paljon.
Alla muutamia tärkeitä seikkoja:

1. Antioksidantit: mustikat ovat rikkaita antioksidanteista, erityisesti antosyaaneista. Nämä yhdisteet auttavat neutraloimaan vapaita radikaaleja ja suojaavat soluja.
2. Sydämen terveys: mustikoiden säännöllinen syöminen voi auttaa ylläpitämään sydänterveyttä. Ne voivat alentaa verenpainetta ja parantaa verisuonten toimintaa.
3. Aivot ja muisti: mustikat ovat tunnettuja aivojen terveyden edistämisestä. Ne voivat parantaa muistia ja kognitiivista suorituskykyä.
4. Tulehdusta vähentävät vaikutukset: mustikat voivat auttaa vähentämään tulehdusta kehossa.
5. Verensokerin hallinta: mustikat voivat auttaa pitämään verensokerin tasapainossa.
6. Ruoansulatus: mustikat sisältävät kuitua, joka edistää ruoansulatusta.
7. Silmien terveys: antosyaanit voivat myös auttaa ylläpitämään silmien terveyttä.

Muista kuitenkin, että vaikutukset voivat vaihdella yksilöittäin, ja tieteellinen näyttö ei aina ole yksiselitteinen. Mustikoiden terveysvaikutuksia tutkitaan edelleen.
Silti mustikat ovat herkullisia ja terveellisiä, joten niitä kannattaa nauttia!

Marjojen poimimisen ohessa voit tehdä myös Mindfulness harjoituksia, tässä yksi:

Syleile luontoa ja metsää

Valitse vehreä suunta metsässä.
Ota hartioiden levyinen asento jalat vähän koulussa.
Nosta kädet suoraan sivuillesi.
Pidä kuitenkin hartiat rentoina (pudota myös kyynärpäitä reilusti alaspäin ja selkeästi ranteiden alapuolelle).
Pidä käsivarsiasi aivan kuin ne lepäisivät valtavan kokoista palloa vasten.

Nauti metsän kauneudesta.
Hengitä rennosti nenän kautta.
Pidä silmät kiinni tai auki.
Anna itsesi aivan kuin syleillä luontoa ja metsää, vaikka et siihen koskekaan.
Anna metsän ravita sinua.

Jatka minuutti, pari tai hetki.

Tuo tämän jälkeen kätesi rinnallesi ja lepää hetki käsillä hengitystä seuraten.

(https://hidastaelamaa.fi/) 

Kohtalon koneisto - Kellosepän arvoitus

 

Kylmä tuuli pyyhkäisi pitkin mukulakivikatuja, kun Ella astui ulos. Hänen kenkänsä narahtivat oudosti kivetyksellä - ei ääni, johon nykymaailmassa törmäsi. Julia seurasi heti perässä ja hengitti syvään ilmaa, joka tuoksui savulta, rasvalta ja joltakin vanhalta, kauan sitten kadonneelta.

"Hevonen." Anita totesi epäuskoisena, kun suuri ruskea elikko veti kärryjä aivan heidän ohitseen.

Raimo oli bongannut kyltin tien toiselta puolelta. "Kelloseppä J. Lintula." Siinä luki. Talo oli pieni kivirakennus, jonka ikkunaluukut repsottivat. Ovi oli raollaan.

"Onko se... kutsu vai ansa?" Kysyi Julia, ja Taavi nyökkäsi hiljaa. Hän oli muuttunut - vakavampi, kuin jokin olisi herännyt hänen sisällään.

He astuivat sisään.

Sisällä leijui hartsin ja öljyn tuoksu. Seinillä roikkui kellotauluja eri aikakausilta. Pöydällä lojui puolivalmiita koneistoja, joiden naksutus jatkui, vaikkaa mikään ei näyttänyt niitä liikuttavan. Takaseinällä oli suuri seinäkello, jonka viisarit liikkuivat taaksepäin.

Sähkö-Kasper tutki laitetta hetken.

"Tämä ei ole mikään tavallinen kello. Tämä laskee... ei aikaa, vaan mahdollisuuksia. Katso." Hän osoitti kaiverrusta kellon pohjassa: "Aika ei kulu - se kerrostuu."

Ella löysi lattialta toisen muistikirjan, samankaltaisen kuin se, jonka he olivat aiemmin käyttäneet. Sen kannessa oli nimikirjaimet J.L. ja sen ensimmäinen sivu oli kuin suoraan heille kirjoitettu: "Jos luet tätä, koneisto on käynnistetty. Ette ole täällä sattumalta. Jokaisella ajalla on hintansa. Jokaisella kellolla, tarkoituksensa."

"Lintula tiesi." Raimo sanoi hiljaa. "Hän tiesi, että joku tulisi takaisin. Me."

Silloin kellon takaa kuului kolahdus.

Kaikki jähmettyivät.

Ovenraosta astui esiin mies. Musta takki, hopeinen kellonketju, ja silmät jotka eivät kuuluneet tähän maailmaan. Hän puhui hitaasti, ikään kuin olisi kuunnellut jotain, mitä muut eivät kuulleet.

"Te olette myöhässä... mutta ette liian myöhässä."

"Sinä olet... Lintula?" Anita kysyi.

Mies hymyili. "En enää. Koneisto otti omansa. Mutta minä voin auttaa - tai estää. Se riippuu siitä, mitä etsitte."

"Totuutta." Taavi sanoi.
"Tai pääsyä takaisin." Lisäsi Ella.
"Tai ehkä... vain ymmärrystä." Julia sanoi hiljaa.

Lintulan silmät muuttuivat varjoisiksi.

"Ymmärrys vaatii uhrauksen. Ajan salaisuus ei paljastu ilman kipua."

Hän osoitti pöydällä lepäävää pienempää kellon osaa - tyhjää syvennystä, johon näytti kuuluvan vielä yksi osa.

"Tässä ajassa, yksi teistä on jo kadottanut sen."

"Kadottanut mitä?" Kysyi Anita.

Lintula käänsi päätään hitaasti: "Ajankoneen sydän ei ole enää täällä. Se on teissä - mutta ette vielä teidä, kenessä."
"Sydän on meissä kaikissa, palataan takaisin nykyaikaan ja mietitään yhdessä tätä kaikkea seikkailua." Sanoi Ella.

He palasivat nykyaikaan ja istuivat yhdessä pöydän ääreen. Arvoitus oli nyt selvitetty. "Mutta mikä se oli?" Kysyi Taavi.

Ella vastasi: "Noh, kuunnelkaa tätä. Meillä kaikilla on sydän, elämä kaipaa muutoksia, mutta eikö yhteishetket voisi pysyä samana, niiden ei tarvitse muuttua sillä sydän ja läheiset ovat tärkeimpiä. Ne tekevät päivästä iloisen ja piristävän."

 

 

Kohtalon koneisto - Ajan halki Kierrätysmyymälästä

 

Lauantai-iltana myymälä oli suljettu, verhot vedetty ikkunoiden eteen ja kellariin vievä ovi auki. Anita, vaikka vastahakoinen, oli lopulta taipunut muiden painostukseen - "yhtainen hulluus on sentään yhteistä", kuten Julia oli todennut.

Pöydälle oli asetettu kaikki osat:
- Kello, jonka Julia oli löytänyt.
- Viisarit, jotka Raimo oli tuonut.
- Käsinkirjoitettu muistikirja, jonka viimeisessä luvussa luki:
"Kun sydän sykkii ja viisarit kohtaavat, portti aukeaa aikaan, jota ei voi ostaa."

Sähkö-Kasper asensi osat rauhallisesti, mutta tarkasti. Hän tuntui vaipuneen jonkinlaiseen transsiin, kuin olisi aina tiennyt, miten tämä tehdään.

"Ja se sydän...?" Ella kysyi.

Taavi astui hiljaa esiin ja laski kätensä kellon koneiston päälle. Hänelle oli sanottu, että sydämen löytää kun uskoo.

"Minulla on sydän, niin meillä kaikilla on. Laittakaa kädet kellon päälle ja uskokaa." Taavi sanoi. Ja niin alkoi tapahtua.

Kello käynnistyi. Viisarit pyörähtivät kerran ympäri ja pysähtyivät kohtaan 00:00. Kaikki ympärillä värähti. Valot sammuivat hetkeksi. Kun ne syttyivät uudelleen, myymälä ei ollut enää entisensä.

He eivät olleet enää tässä ajassa.

Ikkunoista näkyi vanhanaikaisia vaunuja, hevosia ja ihmisiä hattuineen. Seinille oli ilmestynyt vanhoja lehtileikkeitä - "Avattiin uusi kellosepänliike 1897" ja "Katoamistapaus: kelloseppä Janne Lintula - mies, joka rakensi ajan vangin."

Ella avasi oven ja astui ulos. He eivät olleet matkustaneet vain ajassa, vaan ehkä myös tarinassa, jota heidän oli tarkoitus jatkaa. kelloseppä Lintulan arvoitus olli vasta alussa.

Anita huokaisi: "Ja minä kun luulin, että suurin ongelma olisi hinnoitella Arabian kahvikupit oikein."

Julia nauroi: "Tervetuloa menneisyyteen. Eiköhän mennä katsomaan, tarvitseeko joku Kierrätysmyymälää - vähän etuajassa."