Juhannusta vietettiin alunperin Suomessa Ukon juhlana sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi.
Juhannuksena tehtiin yleisesti taikoja, joilla pyrittiin varmistamaan tuleva sato ja naimaonni. Suomalaisiin juhannusperinteisiin kuului aiemmin myös suursiivous. Portaiden, ovien ja ikkunoiden pieliin oli tapana pystyttää juhannuskoivuja. Koivunoksista sidottiin lisäksi tuoreita vihtoja. Sisään taloon kannettiin kukkia ja tuoreita puunlehtiä.
Vuoden pisimpiä päiviä juhannusviikolla on kutsuttu pesäpäiviksi, koska aurinko on silloin "pesässä", eli sen päivittäinen kierto käy korkeimmalla kohdallaan, ikään kuin maailmanpuun oksalla. Aurinko näyttää viipyvän pesässä joitakin päiviä, kunnes auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät jälleen lyhetä. Pesäpäivinä tapahtuva kosminen suunnanmuutos on koettu taianomaiseksi tilanteeksi, jolloin pahojen henkien ja kummitusten on uskottu nousevan esiin ja liikkuvan vapaina maan päällä. Juhannuspäivä oli suotuisa myös enteiden katsommiselle. Silloin katsottiin säitä, satovuotta ja karjaonnea.
Meluaminen ja juopuminen ovat jo varhain kuuluneet juhannuksen viettoon. Niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Erään uskomuksen mukaan mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta. Pahoja henkiä on karkotettu myös juhannuskokkoja polttamalla.
Juhannuskokkojen polttaminen liittyy keskieurooppalaiseen tapaan polttaa tulia kevään juhlan yhteydessä. Suomessa juhannuskokkoja poltettiin maan itäisissä ja pohjoisissa osissa, mistä tapa levisi 1900-luvun aikana koko maahan. Aikaisemmin maan länsiosissa poltettiin ennen juhannusta helavalkeita ja pääsiäiskokkoja. Jälkimmäinen perinne elää edelleen Pohjanmaalla. Myös syksyllä mikkelin tai kekrin aikaan poltettiin kokkoja. Kokkojen on joskus selitetty liittyvän auringonpalvontaan, useimmin niiden on katsottu liittyvän satoisuuden sekä karjan ja ihmisten menestyksen tuottamiseen sekä pahan torjuntaan.
Kaikenlaiset oudot tapahtumat olivat luonteenomaisia juhannusyölle. Aaveiden ajateltiin vaeltavan ja aarnivalkeiden palavan.
Juhannussaunassa käytiin jo päivällä, jotta illalla oltaisiin puhtaina valmiina vastaanottamaan yötöntä yötä. Juhannussauna saatettiin koristella juhannuskoivuin tai tuorein lehvin.
Juhannus on ollut Suomessa aiemmin vilkkaita avioliittoaikaa, mutta nykyisin juhannushäät ovat harvinaisempia. Varsinaisesti kesähäät yleistyivät vasta 1900-luvulla.
Perhe- ja paikallisyhteisöjuhlista ovat juhannusjuhlat laajentuneet jopa laajoiksi yleisötapahtumiksi kuten konserteiksi. Suomen vanhin juhannusfestivaali on Himos Festival.
Vielä kuitenkin useiden suomalaisten tapana on viettää juhannusta kesämökillä.
Keskikesän valossa on aina tehty taikoja.
Esimerkkejä perinteisiäst juhannustaioista:
- kun juhannusyönä katsoo kaivoon tai lampeen, näkee tulevan puolison
- juhannusyönä katolle heitetyn kengän kärki kertoo, mihin päin joutuu muuttamaan
- siellä suunnassa, mihin juhannuskokon savu kääntyy, on henkilö joka pääsee naimisiin
- jos pesee kasvot joenrannassa juhannusyönä, vastarannalla näkee tulevan puolison
- kun asettaa vastakkain kaksi peiliä ja katsoo toiseen, toisesta peilistä näkee tulevan puolison
- käen kukahdusten määrä juhannusyönä kertoo vuodet puolison löytymiseen
- sulhasonni on taattu neliapilan löytäjälle juhannuksena
- tyttö läiskii reisiään vieraan pojan vihdalla - he saavat niin monta lasta kuin lehtiä jää reisiin
- kun juhannusyönä kerää seitsemän yrttiä tai kukkaa ja pistää ne tyynyn alle, näkee unessa tulevan morsiamen tai sulhon. Jotkut uskovat, että kukat tulee poimmia seitsemältä eri niityltä hiljaisuudessa
- jos kieriskelee alasti kasteisessa viljapellossa, puoliso ilmaantuu elämään kuluvana vuonna. Toisen uskomuksen mukaan neidon kuuluu kieriä ihastuksensa pellolla alasti, jotta saisi vastakaikua mielitietyltä
Rentouttavaa ja taianomaista juhannusta!
https://www.etlehti.fi/artikkeli/vapaa-aika/10-perinteista-juhannustaikaa-keskikesa-rakkauden-juhla