Viikon teemana on - Käsi kädessä: Päihde- ja mielenterveystyö.
Ennen viimeistä opiskelurutistusta opinnäytetyön parissa, vietin viimeisen harjoitteluni päihdetyössä Päihdepäiväkeskus Muikussa. Olen aina arvostanut työssä kuin työssä ammattilaisten verkostoitumista ja omaksunut omassa elämässäni tavan nähdä ihminen kokonaisuutena, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Usein se, mitä näemme ihmisestä ulospäin on oire jostain syvemmällä olevasta haasteesta.
Puhuttaessa päihde- ja mielenterveystyöstä käsittelemme laajoja kokonaisuuksia ihmisen elämässä. Tällöin useamman ammattilaisen näkemykset, yhteistyö ja tuki on enemmän kuin tervetullutta. Ammattilaisten hyvät verkostot auttavat myös asiakasta oikeiden palveluiden löytämiseen ja antavat parhaimmassa tapauksessa toivoa siitä, että ongelmiin on saatavissa apua.
Monella meistä on kokemusta mielenterveys- ja päihdeongelmista joko työn kautta tai henkilökohtaisessa elämässä. Päihteiden ongelmakäyttö ja mielenterveyden haasteet kulkevat usein käsi kädessä ja ruokkivat toinen toisiaan. Näin ollen päihde- ja mielenterveystyötäkin on syytä tehdä lähekkäin.
Harjoitteluni aikana pohdin monesti sitä, mitkä tekijät suojaavat ihmistä päihteiden ongelmakäytöltä. Mielenterveyden suojaamiseenkin löytyy omat tekijänsä, mutta ihan kaikkeen emme pysty itse vaikuttamaan. Päihdetyön näkökulmasta pohdin, miten saada ihminen kiinnittymään takaisin arkeen ja löytämään toivoa ja iloa päihteettömyydestä, vaikka kohtaammekin elämässä kriisejä.
Päihdepäiväkeskus Muikun kaltaisten hankkeiden onnistuminen ja asiakkaiden löytäminen matalan kynnyksen palveluiden pariin ilahduttavat suuresti. Toivon todella, että tulevaisuudessa meillä on joka kaupungissa (ja kylässä) Muikun kaltaisia vertaistukipaikkoja, ja samanlaisia osaavia ja työlleen omistautuneita ammattilaisia, keitä sain tavata harjoitteluni aikana.
Kirjoittaja: Riina Oranen, sosionomiopiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti